Kiertelin muutama vuosi sitten minibudjetilla Espanjaa ristiin rastiin ja julkaisen nyt muutaman tarinan näistä reissuista. Ensimmäisenä on vuorossa rakas Barcelona, jossa tuli vietettyä ainakin muutama päivä jokaisella matkalla. Aina se oli joko reissun aloituspiste tai sitten viimeinen etappi ennen kotiinpaluuta tai siirtymistä toiseen maahan.
Barcelona on Espanjan toiseksi suurin kaupunki. Asukkaita on 1,6 miljoonaa ja koko Suur-Barcelonan alueella 3,2 miljoonaa. Ihmisiä ja katuja siis riittää. Jostakin syystä tykkään kävellä sekä suurissa metsissä että suurkaupungeissa (onkohan tämä yleinen yhdistelmä?). Barcelonaa parempaa kävelykaupunkia en tiedä.
Kolumbuksen patsaalta alkaa Barcelonan kuuluisa 1,2 kilometriä pitkä kävelykatu La Rambla, joka kulkee vanhan kaupungin (Ciutat Vella) halki ja päätyy Katalonia-aukiolle.
Kun matkustaa useamman kerran samaan kohteeseen, joissakin paikoissa huomaa viihtyvänsä paremmin kuin toisissa. Jostakin syystä itselleni La Ramblan varrella olevasta Placa Reialista muodostui paikka, jonka kahviloissa kävin usein juomassa matkan ensimmäiset tai viimeiset kahvit.
Pakko mainita sekin, että juon yleensä kahvin mustana ilman sokeria, mutta Espanjassa aina maidon kanssa, café con leche, ja sokerikin kuuluu asiaan. Joo, en osaa perustella tätä mitenkään.
Kuten monessa muussakin suositussa matkakohteessa, kaikki paikalliset eivät pidä turisteista. Turismi tuo mukanaan leipää, mutta myös ongelmia. Ennen olympialaisia 1992 Barcelonassa yöpyi alle kaksi miljoonaa turistia vuodessa, 2010 kuutisen miljoonaa ja 2019 jo lähes 14 miljoonaa. Tähän päälle vielä miljoonat risteilyturistit, jotka käyvät kaupungissa päiväretkillä.
Ei mikään ihme, että alla olevan kaltaisia mielenilmauksia näkee Barcelonassa siellä täällä.
Itse olen käynyt Barcelonassa vain sesongin ulkopuolella, marras-joulukuussa. Se on eräs tapa olla kuormittamatta liikaa suosittua turistikohdetta.
Itseäni runsas turistien määrä ei ole koskaan haitannut. Olenhan itsekin turisti. Tavallaan tunnen itseni jopa vähemmän ulkopuoliseksi ja kliseiseksi turistiksi paikoissa, jotka ovat turismiin tottuneet kuin kohteissa, joissa yksittäinen matkailija herättää suurta huomiota. Sitä paitsi, tarjoilija tai matkamuistomyyjä Barcelonassa on aivan yhtä kiinnostava ihminen ja keskustelukumppani kuin paikallinen asukas kohteessa, jota turismi ei ole vielä ”pilannut”.
Jos turisteja ja varsinkin päiväturisteja on paljon, se kyllä helposti aiheuttaa esim. tarjoilijoille asenteen, että ihan sama, palveleeko hyvin vai huonosti, asiakas ei kuitenkaan tule uudelleen. Olen itse kuitenkin huomannut myös Barcelonassa, että kun sinnikkäästi käy aamukahvilla tai tapaksilla samassa paikassa useana päivänä, aika nopeasti pääsee vakioasiakkaaksi ja saa ainakin ystävällisen hymyn annoksensa kylkiäiseksi. Tämä pätee sekä vilkkaissa kahviloissa La Ramblalla että sivukujien pienemmissä ruokapaikoissa.
Itse olen muuten sitä mieltä, että jos matkustan johonkin kohteeseen vain lyhyeksi aikaa, haluan kyllä mieluummin juoda vaikka vähän keskikertaisemman ja kalliimman café con lechen juuri siellä, missä tapahtuu, esimerkiksi Barcelonassa La Ramblalla, enkä täydellistä ja edullisempaa maitokahvia jossakin sivukujalla tuijottaen seinää. Sama pätee myös ruokailuun.
Kun olen lukenut matkakirjoituksia, olen havainnut, että taidan tässä asiassa kuulua vähemmistöön. Yleinen neuvo näyttää olevan, että jos ravintolasta on esimerkiksi kaunis näkymä kohteeseen, jonka vuoksi olen paikkaan matkustanut, siihen ravintolaan ei missään tapauksessa pidä mennä, sillä ruoka on kallista ja keskinkertaista. Tykkään kyllä hyvästä ja mielellään edullisestakin ruoasta, mutta jos vaihtoehtoina ovat esimerkiksi näkymä upeaan auringonlaskuun tai harmaa tapetti, valitsen kyllä mieluummin sen auringonlaskun.
Kun ajattelen Barcelonaa, itselleni tulee ensimmäiseksi mieleen nämä yllä ja alla olevat kapeat kujat, joita löytyy varmasti ainakin kolmion Kolumbuksen patsas – Katalonia-aukio – Basílica de Santa Maria del Mar sisältä.
Tästä viimeksi mainitusta kirkosta tulee mieleen, että joillakin on tapana lukea matkalla kirjoja, jotka liittyvät jotenkin kohteeseen. Tarinan tapahtumapaikoilla on sitten kiinnostava käydä vierailemassa. Itselleni tämä idea liittyy vain ja ainoastaan Barcelonaan. Ildefonso Falconesin Meren katedraali kertoo juuri tuon em. kirkon rakentamisesta ja Carlos Ruiz Zafónin useammankin romaanin tapahtumapaikat sijaitsevat tämän kolmion sisällä.
Tämä ei ole kirja-arvostelu, joten en ota kantaa siihen, ovatko romaanit hyviä vai eivät, mutta jotakin hauskaa siinä on, kun fiktiivistä tarinaa lukiessa voi käydä vilkaisemassa, miltä paikka oikeasti näyttää.
Ei voi tehdä juttua Barcelonasta mainitsematta Antoni Gaudía (1852-1926). Kyllä, hän on se arkkitehti, jonka kynästä on lähtöisin mm. alla oleva Sagrada Familia -kirkko, jota on rakennettu jo vuodesta 1882 lähtien ja työt jatkuvat edelleen. Kannattaa käydä myös sisällä, uskomaton paikka.
Toinen hyvä paikka tutustua Gaudín arkkitehtuuriin on Parc Güell Grácian kaupunginosassa. Yksittäisiä Gaudín suunnittelemia taloja löytyy ympäri Barcelonaa eikä niitäkään ole vaikea tunnistaa. En ole ehkä ihan suurin tyylisuunnan fani, mutta kiinnostavia ne kyllä ovat.
Barcelona on myös rantalomakaupunki. Koska itse olen tosiaan käynyt Barcelonassa vain talvella, uimisesta minulla ei ole kokemusta tällä viisikilometrisellä, vuoden 1992 olympialaisiin rakennetulla hiekkarannalla.
Talvella rannalla on ollut mukava kävellä, tilaa on riittänyt, mutta kesäisin uimareita näyttää ainakin kuvien perusteella olevan ruuhkaksi asti.
Siellä missä on paljon ihmisiä liikkeellä, on usein myös taskuvarkaita. Barcelonaa on tapana kutsua varkaiden paratiisiksi. Itsellänikin ainoa kokemus taskuvarkaista liittyy juuri Barcelonaan ja La Ramblaan.
Kävellessäni kadunvartta kuulin äkkiä sadan metrin päästä, myyntikojujen luota, kovaa huutoa ja näin, että aivan tavallisen näköisesti pukeutunut nuori mies juoksi täyttä vauhtia minua kohti. Perässä kiiruhti vähän hitaammin iäkkäämpi saksaa puhuva pariskunta. Kun nuori mies ohitti minut, en nähnyt hänen kädessään mitään, joten päättelin, että varastettu lompakko tai kassi oli heti siirretty toiselle tekijälle ja tämä mies vain kiinnitti huomion itseensä. Nuori mies katosi jonnekin El Ravalin kaupunginosan kujille ja pariskunta jäi selvittämään asiaa poliisin kanssa.
Barcelonaan liittyy lukemattomia tarinoita taskuvarkaista ja jopa ryöstöistä, mutta itselläni ei ole niistä tämän enempää kokemusta, vaikka olen liikkunut kaupungissa usein myös yöllä. Ehkä kyse on ollut vain hyvästä tuurista. Rikolliset valitsevat uhrikseen aina helpoimman vaihtoehdon, joten ainoa neuvo taitaa olla se, ettei kannata näyttää helpolta uhrilta. Ei siis ole hyvä lähteä yöllä baarista oikaisemaan yksin lompakko takataskussa hämärien sivukujien kautta hotellille.
Barcelonasta löytyy myös kiva ja ainakin edellisen käyntikerran perusteella hyvin hoidettu eläintarha. Korkeasaaressa esimerkiksi leijonista näkee usein vain hännänpään jossakin puskan takana, mutta Barcelonassa leijonatkin lepäilivät aivan näkyvillä.
Käynti Camp Noulla kuuluu tietysti jokaisen jalkapallon ystävän ohjelmaan. Alla olevassa kuvassa stadion on vasta täyttymässä, mutta kun kaikki paikat ovat käytössä, mahtuu katsomoon lähes 100000 katsojaa. Se on Euroopan suurin jalkapallostadion.
Olen joka kerta istunut yläkatsomossa, johon liput maksavat korkeintaan muutaman kympin. Vaikka pelaajia on lähes mahdotonta edes tunnistaa niin kaukaa, näkymä sieltä on tavallaan kiinnostava, koska joukkueiden liikkeet näkee jatkuvasti kuin lintuperspektiivistä.
Vihjeeksi voin vielä sanoa, että varsinkin talvella kannattaa pukea päälle kaikki mahdolliset vaatteet. Pelit päättyvät myöhään illalla ja ainakin yläkatsomossa on usein jäätävän kylmä tuuli.
Toivon, että sait tästä jutusta jotakin irti vaikkapa tulevaa Barcelonan matkaasi varten. Näitä kuvia katsellessa tuli itsellenikin mieleen, että mitähän ne lennot ja hotellit tällä hetkellä maksavat. Ehkä olisi mukavaa käydä Barcelonassa kerran myös kesällä.
Jos pidit tästä jutusta, ehkä haluat lukea myös matkakertomuksemme Teneriffasta.
Huh, turistien määrä on kasvanut ihan valtavasti Barcelonassa. Omasta käynnistäni taitaa olla parikymmentä vuotta aikaa. Kyllähän sitä ymmärtää, että turismin haittapuolet ärsyttävät paikallisia.
Me lähdemme syrjäkujille etsimään ravintolaa, mikäli turistipaikoissa tarjoiltava ruoka eroaa paikallisten syömästä ruoasta. Haluamme syödä samaa kuin paikalliset ja silloin joutuu joskus valitsemaan sen seinän katselun upean näköalan sijaan.
Kiitos viestistä! Vaikka itsekin tosiaan tykkään syömisestä, yleensä jopa ruokaa tärkeämpää ovat paikalla olevat ihmiset tai sitten paikka. Ymmärrän kyllä hyvin tuon paikallisten kanssa saman ruoan syömisenkin. Se on yksi kiinnostava tapa tutustua uuteen paikkaan. Tapoja on monia. Joku viettää aikaa taidemuseoissa, toinen baareissa. Itse tykkään kävellä pitkin katuja. Äänet, valot, tuoksut, ihmiset, ilmapiiri. Jokaisella on omat tapansa. Ja tosiaan, kun olen viettänyt aikaa esim. Barcelonassa vähänkin pidempään, olen itsekin etsinyt ruokapaikkani vähän syrjemmältä, ihan jo budjetinkin takia.