Kiertelin muutama vuosi sitten minibudjetilla Espanjaa ristiin rastiin ja julkaisen nyt pari tarinaa näistä reissuista. Tämä juttu kertoo Sevillasta, Andalusian sydämestä, josta ovat kotoisin niin flamenco kuin härkätaistelutkin. Turistejakin Sevillasta varmasti löytyy, onhan kaupunki uskomattoman kaunis ja kiinnostava matkakohde, mutta päällimmäisin tunne Sevillassa kuitenkin oli se, että nyt ollaan keskellä aitoa espanjalaista elämää.
Sevillassa on asukkaita noin 700 000, mikä tekee siitä Espanjan neljänneksi suurimman kaupungin.
Tykkään kävellä suurkaupunkien kaduilla ilman sen suurempaa päämäärää ja voin sanoa, että Sevilla soveltui tähän tarkoitukseen täydellisesti. Kadut kuhisevat elämää, rakennukset ovat uskomattoman kauniita ja jos pysähtyy kadunkulmaan vaikka kahville, hintatasokin on edullinen.
Tunnistat ehkä sen tunteen, kun on juuri kirjautunut sisälle majapaikkaan ja lähtee ensimmäistä kertaa uudessa kaupungissa tutustumaan ympäristöön. Itselleni se on reissatessa parhaita hetkiä. Sevillassa eksyin pari kertaa todella lahjakkaasti, kun en vain voi vastustaa kiusausta katsoa, mitä seuraavan risteyksen tai kapean kujan takaa löytyy.
Molemmilla kerroilla löysin kuitenkin lopulta itse takaisin majapaikkaan eikä tarvinnut turvautua taksin apuun.
Sevillassa huomasin nopeasti, että englannin kielestä ei ollut useinkaan kovin paljon hyötyä, mutta ei mitään hätää, olihan minulla erinomainen, ehkä sadan sanan kokoinen espanjan kielen sanavarastoni. Olin juuri tällaisella ensimmäisellä tutkimusretkellä, kun vastaani tuli todella viehättävä ravintola-alue jossakin lähellä katedraalia ja päätin, että monen tunnin bussissa istumisen jälkeen olin ansainnut kunnon aterian.
Kun tein espanjaksi tilausta, johon kuului ainakin jokin liha-annos sekä tomaattilautanen, kerroin tarjoilijalle vuolaasti, että päivä oli ollut pitkä ja nyt tarvitsin ison oluen huuhtelemaan matkan pölyt kurkustani. Painotin vielä sanaa ISO. Tarjoilijan ilmeistä päättelin, ettei hän ehkä ihan kaikkea kertomuksestani ymmärtänyt, mutta uskoin kuitenkin, että jotakin syötävää saisin.
Kun tarjoilija toi minulle pienen oluen, tiesin, että jokin oli mennyt pieleen ja kun hän hetkeä myöhemmin kantoi pöytään ISON lautasen, jossa oli ehkä kilo tomaatteja pilkottuna, ymmärsin entistä paremmin, mikä kohta kertomuksessani olisi kaivannut vielä vähän hiomista. Kun tarjoilija lautasta pöydälle asettaessaan katsoi minua kysyvästi suoraan silmiin, käsitin, että hän halusi tietää, oliko tomaatteja varmasti tarpeeksi? En halunnut tehdä asiaa enää yhtään monimutkaisemmaksi, joten nyökkäsin vain hymyillen ja helpottunut hymy levisi tarjoilijankin kasvoille.
Ehkä tarjoilijoiden keskuuteen jäi elämään legenda miehestä, joka todellakin rakasti tomaatteja.
Joskus hassut tilanteet tuntuvat hauskoilta vasta jälkeenpäin, mutta tämä hymyilytti jo heti paikan päällä. Onneksi oikeasti tykkään tomaateista.
Näille Sevillan kapeille ja viehättäville kujille on melkeinpä ilo eksyä.
Jopa edullisen hostellin aika vaatimattoman julkisivun (yllä) takaa löytyi juuri Sevillalle tyypillinen viihtyisä sisäpiha (alla).
Viikonloppuilta Sevillassa aiheutti kaksijakoisia tunteita. Oli hienoa katsella, miten paikalliset kiertelivät kokonaisina perheinä tai melkeinpä sukuina keskustan kaduilla ruokapaikkaa tms. etsiskellen. Perheet tapasivat tuttujaan, jäivät keskustelemaan kadunkulmiin, kenelläkään ei näyttänyt olevan kiire mihinkään. Kaupungin kadut olivat kuin olohuoneen jatke ihmisille. Samanlaista, hyvin espanjalaista tai ainakin epäsuomalaista, tunnelmaa olen aistinut usein myös Madridissa.
Toisaalta, koska olin matkalla yksin eikä espanjan kielen taitonikaan taipunut kovin syvällisiin keskusteluihin, en voinut välttää jonkinlaista ulkopuolisuuden tunnetta. Kuten näissä muissakin Espanjan kohteissa olen kirjoittanut, seuraavalla kerralla tulemme varmasti Sevillaankin koko perheen voimin. Silloin mekin ehkä solahdamme osaksi tätä hienoa kulttuuria.
Espanjan kielen taitoja täytyy kyllä vähän vielä hioa.
Jos tämä juttu aiheutti matkakuumetta, niin alla olevasta linkistä löydät siihen juuri sinulle sopivan lääkkeen. Hyvän ja edullisen hotellin etsiminen on paitsi hyödyllistä, myös hauskaa. Ole hyvä ja tutustu tarjouksiin:
Katso tämän hetken parhaat tarjoukset! Säästä jopa 45% trivago, maailman suurin hotellihaku. Vertaa hintoja yli 900.000 hotellin joukosta.
Itse en ole tainnut koskaan olla Suomen ulkopuolella yksin reissussa. Olisi varmasti mielenkiintoinen kokemus, vaikka uskonkin että nautin reissuista puolisoni kanssa huomattavasti enemmän kuin yksin tehdyistä reissuista.
Jos vertaan yksin matkustamista puolison tai koko perheen kanssa tehtyihin matkoihin, niin vaaka kallistuu kyllä jyrkästi jälkimmäisten suuntaan. Yksin matkustaessa on tietysti se etu, että voi itse päättää, mihin menee ja mitä tekee eikä tarvitse perustella mitään kenellekään. Muistan edelleen, kun astuin ensimmäisellä reissulla Malagan lentoasemalta ulos, niin kyllähän se vapaudelta maistui. Toisaalta, myös ongelmatilanteissa olet sitten yksin. Kaikkein rankinta itselleni oli se, ettei pysty jakamaan kokemuksia kenenkään kanssa. Moni matkustaa yksin, osa haluaakin tehdä niin ja osa taas kaipaisi matkaseuraa. Toivottavasti jokainen löytää oman, itselleen parhaiten sopivan tavan matkustaa. Itselläni Espanjan reissut liittyvät elämänvaiheeseen, jolloin yksin matkustaminen oli minulle varmasti tarpeen.