Lohja ei ole kovin kaukana meiltä, mutta en silti ollut koskaan kuullut Karkalin luonnonpuistosta. Kun sitten luin paikasta ja myös siitä, että matkan varrella Torholassa olisi Suomen suurin luonnon muodostama kalkkikiviluola, eipä mennyt monta päivää, kun olimme jo matkalla sinne. Sekä Karkalin luonnonpuisto että Torholan luola sijaitsevat Lohja-järveen työntyvässä Karkalinniemessä. Luonnonpuisto sijaitsee aivan pitkän niemen kärjessä ja luola pari kilometriä ennen puistoa.
Koska oli perjantai eli siis arkipäivä, pääsimme lähtemään tälle retkelle vasta myöhään iltapäivällä. Olimme vähän huolissamme, ehtisimmekö kiertää illan aikana koko reittiä ja sen lisäksi tutustua vielä luolaankin.
Viimeiset kymmenen kilometriä ajetaan mutkaista Karkalintietä kohti niemen kärkeä. Kun kapea tie vain jatkui ja jatkui, takapenkiltä alkoi jo kuulua suoraa epäilyä siitä, olimmeko varmasti oikealla tiellä. Mutta viimein vastaan tuli liikennemerkki Yleinen tie päättyy ja pian sen jälkeen luonnonpuiston parkkipaikka. Perillä olimme vasta vähän ennen viittä, mutta syyskuun alkupuolella valoa vielä riitti ja ilmakin oli aurinkoinen.
Perjantai-iltana isolla parkkipaikalla oli vain yksi auto ennen meitä ja retken jälkeen meidän automme oli ainoa. Ainakaan tällä kertaa ei siis ollut mitään ruuhkaa.
Karkalin luonnonpuisto
Koska kyseessä on siis luonnonpuisto, moni asia, jota esimerkiksi kansallispuistossa voi tehdä, on täällä kielletty. Ensimmäisenä mieleen tulee marjastus ja sienestys. Laitan heti tähän alkuun otteen järjestyssäännöistä, jotka löytyvät parkkipaikalta. Tällaisessa kohteessa sääntöjä on tärkeä noudattaa ja jos mukana on lapsia, niin samalla oppi siirtyy esimerkin kautta eteenpäin.
Luin jostakin, että parhaimmillaan puisto on keväällä valkovuokkojen kukinta-aikaan sekä syksyllä ruska-aikaan. Me olimme liikkeellä 10. syyskuuta ja ruska ei ollut vielä puistossa parhaimmillaan, mutta kaunista oli silti.
Hanski-Hakin luontopolku sukeltaa heti lehtometsän sisään kuin viidakkoon. Tämä varsinainen luontopolku (merkitty karttaan punaisella viivalla) on siis noin 2,5 km pitkä ja jos kiertää koko reitin (myös katkoviivalla merkityn polun) kilometrejä kertyy noin kuusi. Me kiersimme koko reitin reilussa parissa tunnissa eikä se viisivuotiaastakaan vielä pahalta tuntunut.
Heti reitin alkupuolella on lähde ja seuraavassa kuvassa lisätietoja siitä.
Emme olleet kulkeneet reittiä vielä kovinkaan pitkään, kun huomioni kiinnitti eräs seikka. Koska luonnonpuistosta ei saa poimia mitään ja ihmiset olivat noudattaneet tätä sääntöä, reitin varrella oli paljon sieniä. Ahkerana sienestäjänä oli ensin vaikea katsoa lampaankääpiä ja herkkutatteja (olivat kyllä luultavasti jo vanhoja) koskematta niihin, mutta pian jo tuntui hienolta nähdä, miltä metsä näyttää silloin, kun yksikään sienestäjä ei ole käynyt siellä. Tunsin myös kollektiivista ylpeyttä siitä, ettei kukaan edellisistä kävijöistä ollut kerännyt saalista itselleen vaan mekin saimme ihmetellä tätä näkyä. Hyvä me kaikki! Lapsetkin ymmärsivät, että olimme nyt erityisessä paikassa.
Reitin varrella oli muutamassa paikassa Olet tässä -karttoja, joten eksymisen vaaraa ei ole. Tässä alla olevassa kartassa näkyy myös pieni uimaranta, joka on samalla ainoa kohta, jossa maihinnousu veneestä luonnonpuistoon on sallittu.
Keskellä luonnonpuistoa, yllä olevan kartan Olet tässä -pisteessä, on yhtäkkiä valoisa aukea. Niemessä on alun perin ollut kolme torppaa, joista viimeisessä asuttiin vuoteen 1910 asti. Tämä on ilmeisesti jonkin torpan pihapiiri ja samalla hyvä taukopaikka. Me emme pysähtyneet vielä tähän, sillä olimme kävelleet vasta puoli tuntia ja halusimme piknikille järvenrantaan. Alkoi olla jo ilta ja toivoimme, että löytäisimme niemenkärjestä sopivan paikan, johon aurinko vielä paistaisi.
Noin kolmen kilometrin kävelyn jälkeen edessä alkoi näkyä vettä. Olimme sopineet, että pysähtyisimme vasta niemen kärjessä, joten uutinen otettiin ilolla vastaan. Löysimme avoimen kallion, jossa polkujen perusteella muutkin olivat pitäneet taukoa ja pysähdyimme syömään. Aurinko paistoi ja lämmittikin vielä vähän. Taisi olla tämän kesän viimeinen lämmin päivä.
Paluumatkalla maasto oli välillä vaikeakulkuisempaa, mutta ei mahdotonta lapsillekaan. Pian laskeuduttiinkin jo lähelle järveä pienen uimarannan kohdalle.
En lähtisi varta vasten tälle rannalle uimaan, mutta jos tänne muuten on tulossa, niin tässä kohtaa uiminen on sallittua. Reitin tässä osassa maisema on niin kaunis, ettei sitä halunnut jättää taakseen. Meidän oli kuitenkin jatkettava matkaa, sillä kello alkoi jo lähestyä seitsemää ja tarkoitus oli käväistä vielä pikaisesti Torholan luolassakin.
Päällimmäisenä tältä retkeltä jäi mieleen, että olimme liikkeellä vähän myöhään, mutta onnistuimme silti tekemään kivan retken viikonlopun aluksi. Kuten tuolta ylempänä olevasta kartasta näet, on monia vaihtoehtoja tehdä juuri itselle tai omalle perheelle sopivan pituinen retki Karkalin luonnonpuistoon. Suosittelen kiertämään koko kuuden kilometrin reitin, jos se vain on mahdollista. Tämä on todella kaunis ja monipuolinen paikka.
Me tulemme tänne varmasti uudestaan. Saattaa olla, että seuraavalla kerralla keskitymme Torholan luolaan ja tulemme suoraa reittiä luonnonpuiston uimarannalle vain piknikille. Mutta sen näkee sitten ensi kesänä.
Torholan luola
Kello alkoi olla jo puoli kahdeksan paikkeilla, mutta kun kerran täällä olimme, niin halusin ehdottomasti käydä kurkkaamassa kotimatkalla vielä Torholan luolaa. Kuuden kilsan lenkki oli pojan mielestä ihan tarpeeksi yhdelle illalle, joten hän jäi vaimon kanssa autolle. Mukana retkellämme oli myös tytön koulukaveri, joten kolmestaan lähdimme siis etsimään luolaa.
Luolan parkkipaikka on aivan tien vieressä, käytännössä tien levennyksessä ja viitta osoittaa tien toiselle puolelle metsään. Parin sadan metrin tarpomisen jälkeen saavutaan luolalle, joka on kyllä superkiinnostava! Laskeuduin tällä kertaa luolan sisäpuolelle vain sen verran kuin helposti pääsi, mutta seuraavalla kerralla haluan mennä pidemmälle.
Alempana on kartta, josta luolan rakenne selviää. On siis eteinen, sen jälkeen sali ja lopulta kellari. Luolan läpi ei ole mahdollista kulkea, mutta kellariin asti on mahdollista päästä. Jos menette luolalle, olkaa varovaisia! Luolan sisäosat voivat olla kosteita ja liukkaita. Luolaan meno tapahtuu aina omalla vastuulla!
Luola sijaitsee luonnonsuojelualueella, jossa kulkee myös kilometrin mittainen luontopolku. Täällä ovat siis voimassa samat säännöt kuin luonnonpuistossa. Kunnioitetaan niitä.
Karkalin luonnonpuisto & Torholan luola on sellainen parivaljakko, että sitä on helppo suositella muillekin. Me tulemme tänne varmasti uudestaan.
Kiitos, että jaksoit lukea tänne asti. Toivottavasti tästä jutusta oli sinulle iloa ja hyötyä. Voit vapaasti jakaa Facebook-julkaisujamme kavereillesi, jos arvelet heidän tällaisista koko perheen seikkailuista pitävän. Voit seurata meitä myös Blogit.fi-sivustolla.
Nuo ovat kivoja paikkoja. Me oltiin paikalla ehkä kuukautta myöhemmin, silloin lehdet olivat pitkälti pudonneet jo maahan. Yhtä rauhallista oli edelleen, yksi henkilö koiransa kanssa tuli parkkipaikalla samaan aikaan, mutta muita ei ollut. Minua kiinnostaisi käydä paikalla erityisesti keväällä, juurikin vuokkojen vuoksi. Torholan luola on myös kihtova. Me mentiin varmaan vähän pidemmälle, mutta ei mekään loppuun asti käytäviä koluttu. Sinnekin pitää palata uudemman kerran.
Karkalin luonnonpuisto oli itselleni iso yllätys ja lähinnä se, että vaikka se on aika lähellä meitä, en ollut koko paikasta koskaan kuullutkaan. Suomessa on kyllä loputtomasti kauniita retkeilypaikkoja! Luola oli todella kiinnostava, ensi kesänä palaamme sinne varmasti.