Idea näiden juttujen kirjoittamiseen lähti liikkeelle työkaverin repliikistä jo pari vuotta sitten.
Olimme juuri olleet matkalla Italiassa. Lento Venetsiaan, siellä kolme yötä, sitten junalla Veronan kautta Peschiera del Gardaan, jossa neljä yötä ja lopulta junalla yhdeksi yöksi Milanoon, josta lento kotiin. Tiivis, reilun yhden viikon reissu. Varsinaista lepolomaa ei ollut tarkoitus viettää vaan ennemminkin seikkailla vähän koko perheen voimin.
Lue myös Porekylpyjä Ruissalossa.
Vanhempi lapsi oli silloin kahdeksan ja nuorempi oli juuri täyttämäisillään kaksi. Olin etukäteen lukenut matkaoppaista, että älä missään tapauksessa mene pienten lasten kanssa Venetsiaan. Kapeat kadut ovat täynnä eksyneitä turisteja. Siltoja on loputtomasti ja kaikissa niissä on portaat. Rattaita ei pysty käyttämään lainkaan. Hermot menevät eikä kenelläkään ole kivaa.
En suostunut uskomaan näitä juttuja. Olin ollut Venetsiassa aiemmin ja tiesin, että turisteja siellä on ymmärrettävistä syistä aina, onhan se uskomattoman kaunis ja erityinen paikka, mutta varsinaista ruuhkaa olisi vain tietyissä kohdissa, kuten Ponte di Rialto -sillan tai San Marcon -aukion ympärillä. Vähän syrjemmältä olisi kuitenkin aina mahdollista löytää rauhallisia ja viehättäviä alueita.
Lapsi ja rattaat painoivat yhteensä noin 15 kiloa. Päätin, että tarvittaessa vaikka kantaisin lapsen rattaineen siltojen yli.
No, miten kävi?
Siltoja Venetsiassa tietysti riitti, Wikipedian mukaan niitä on kaikkiaan 354. Joissakin suurimmissa oli mahdollista työntää rattaita, useimmissa ei. En laskenut, mutta kannoin pojan ja rattaat (joskus mukana oli vielä reppukin täynnä evästä ja muuta roinaa) ainakin kymmenien siltojen yli. Joskus vaimo auttoi, mutta yleisesti ottaen yksin kantaminen on kuitenkin helpompaa ja nopeampaa. Oliko se hauskaa? Ehkä ei, mutta eipä se nyt niin raskasta ja kamalaakaan ollut. Poika käveli tietysti pitkiä matkoja itsekin, mutta rattaiden avulla pystyimme tekemään kunnon kävelylenkkejä ympäri kaupunkia. Samoin Lidon saarella rattaat olivat kätevät matkalla satamasta saaren toisella puolella olevalle hiekkarannalle ja varsinkin rantapäivän jälkeen takaisin satamaan.
Kaiteita ei Venetsiassa kanaalien varsilla juuri ole, joten kun lapsi oli turvallisesti vöissä kiinni, aikuisilla oli enemmän aikaa ihmetellä ja kuvata kaikkea sitä patinoitunutta kauneutta, jota Venetsiassa riittää katsoipa sitten mihin suuntaan tahansa.
Mitä työkaveri siis sanoi minulle matkan jälkeen? Hän vain totesi, että jättäkää seuraavalla kerralla lapset kotiin. Eihän noin pieni edes muista koko matkasta mitään. Saatte olla rauhassa lomalla.
En ryhtynyt asiasta kiistelemään. Seepra on mustavalkoinen, mutta moni muu asia tässä maailmassa ei ole eikä tämäkään. Välillä on hyvä lähteä reissuun ihan vain aikuisten kesken. Niin mekin joskus teemme. Mutta reissata voi myös lasten kanssa. Kun koko perhe seikkailee yhdessä ja yrittää vieraassa ympäristössä keksiä ratkaisuja vastaantuleviin tilanteisiin, se väkisinkin hitsaa porukkaa yhteen. Sitäkin kannattaa kokeilla.
Voi hyvin olla, ettei poika muista tästä Venetsian-matkasta myöhemmin mitään, mutta se vahva yhdessä tekemisen tunne jäi varmasti jollakin tavalla kaksivuotiaan mielen sopukoihin talteen. Siitä tuskin on ihmiselle ainakaan mitään haittaa.
Kun lapset istuivat kanaaliin johtavilla portailla ja söivät välipalaksi viereiseltä torilta ostettuja kirsikoita, poika katseli mietteissään ohitse lipuvia veneitä ja gondoleja. Ei yhtään autoja, hän totesi vakavana. Pelkkiä veneitä, koska tämä on Venetsia.
Jos tämä juttu aiheutti matkakuumetta, niin alla olevasta linkistä löydät siihen juuri sinulle sopivan lääkkeen. Hyvän ja edullisen hotellin etsiminen on paitsi hyödyllistä, myös hauskaa. Ole hyvä ja tutustu tarjouksiin:
Katso tämän hetken parhaat tarjoukset! Säästä jopa 45% trivago, maailman suurin hotellihaku. Vertaa hintoja yli 900.000 hotellin joukosta.
Lue myös toinen Venetsia-juttu: Vaikeampi vaihtoehto.
Seuraa Facebookissa:
