Riika. Lido di Ostia. Rooma. Kun kolme vuotta sitten kirjoitin uudenvuodentoivotuksen vuodelle 2023 ja kerroin, että juttu Rooman matkastamme oli enää kirjoittamista vaille valmis, en osannut aavistaa, että palaisin aiheeseen vasta nyt, helmikuussa 2026. Syitä kirjoitustaukoon on monia, joitakin mainitsin jo silloin uudenvuodenjutussani, mutta olennaisin asia on se, että olemme näiden kolmen vuoden aikana tehneet useita kiinnostavia matkoja ja juttuja niistä on nyt siis tulossa.
Kuten olen ennenkin sanonut, jos näistä jutuista on iloa ja hyötyä edes yhdelle ihmiselle, sitten tämä on vaivan arvoista.
Tutustu myös juttusarjaamme Matkalla Pohjois-Italiassa.
Kun aloimme suunnitella tätä Rooman matkaa, niin saimme sellaistakin palautetta, että kannattaako lasten kanssa ylipäänsä lähteä kaupunkilomalle? Eikö joku rantaloma olisi helpompi? No, emme taaskaan ymmärtäneet kuunnella näitä viisaita neuvoja, joiden mukaan lasten kanssa on hankala matkustaa, mutta sen sijaan yllättävä idea minirantaloman yhdistämisestä Rooman matkaan jäi kyllä mieleen hautumaan.
Matka oli tarkoitus tehdä elokuussa, joten tiedossa tietysti oli, että lämpöä ja ruuhkaa tulisi varmasti Roomassa riittämään. Ajankohta oli kuitenkin ainoa mahdollinen, joten sille asialle emme mahtaisi mitään. Tai ehkä kuitenkin jotakin. Ostamalla liput vaikkapa museoihin etukäteen ja varaamalla aamun ensimmäisiä aikoja pystyy vaikuttamaan sekä ruuhkassa jonottamiseen että tukalaan kuumuuteen.
Varasinkin siis liput esimerkiksi Vatikaanin museoon aamun ensimmäiselle opastetulle kierrokselle, joka alkoi jo klo 8.00. Pakko tunnustaa, että ajatus aikaisesta museokäynnistä tuntui paljon paremmalta lippuja ostaessa kuin paikan päällä Roomassa, kun oikeasti yritimme ehtiä ajoissa perille. Siitä lisää myöhemmin.
Vietä ihana viikonloppu Roomassa! Löydä sopivin hotelli trivagon avulla! trivago, maailman suurin hotellihaku. Löydä sinulle sopivin hotelli yli 900.000 hotellin joukosta.Yleensä varaan ensin majoituksen ja teen sen jo kuukausia, joskus puolikin vuotta etukäteen. Lennot ostan 2-3 kuukautta ennen reissua. Tällä kertaa matkaan oli aikaa vain reilu kuukausi ja meillä oli kaikki vielä varaamatta. Hetken näytti jo siltä, että joudumme perumaan koko matkan tai ainakin vaihtamaan kohdetta, sillä meille sopivina päivinä lennot Roomaan olivat aivan liian kalliita. Mukaan oli tulossa myös vaimon veli, joten meitä oli yhteensä viisi. Mitä isompi porukka, sitä enemmän kohtalaisen pienetkin erot lippujen hinnoissa vaikuttavat kokonaiskustannuksiin.
Alunperin tarkoitus oli tehdä nopea kolmen yön minireissu Roomaan, mutta kun etsimme edullisia lentoja sekä mukavia majoituksia ja kun mukaan tuli vielä ajatus yhdistää rantalomakin tähän, niin tuloksena olikin lopulta viiden yön mittainen matka. Edullisten lentolippujen mukana tuli hyvin aikainen lento Helsingistä Riikaan, missä joutuisimme odottamaan kahdeksan tuntia jatkolentoa Roomaan. Rantalomaosuus hoidettaisiin lähellä Fiumicinon lentokenttää sijaitsevassa Lido di Ostiassa, josta löysimme edullisen majoituksen yhdeksi yöksi. Neljä yötä viettäisimme Roomassa aivan Fontana di Trevin suihkulähteen naapurissa.
Koska vaihtoaika Riiassa tulisi olemaan noinkin pitkä, oli alusta asti selvää, ettemme tulisi viettämään sitä lentokentällä. Vaikka olemme vaihtaneet konetta monta kertaa Riiassa, emme olleet vielä kertaakaan käväisseet itse kaupungissa. Nyt olisi mahdollista tehdä muutaman tunnin mittainen pintaraapaisu tähän pohjolan Pariisiksikin kutsuttuun kohteeseen.
Tästä pääset lukemaan juttumme Välilasku Riikaan.
Lido di Ostia
En muista, mistä Lido di Ostia hyppäsi mukaan matkasuunnitelmiimme. Luultavasti vain googlasin Rooma ja uimaranta. Paikka oli lähellä lentokenttää ja Roomaan oli vain puolen tunnin ”kätevä” junamatka (kerron myöhemmin, miksi lainausmerkit). Jostakin luin, että Lido di Ostia on roomalaisten oma suosikkiranta, joten tuskin se ihan huonokaan olisi. Haittaa ei ollut siitäkään, että alueella oli sijainnut muinaisen Rooman satama ja koko paikka on siis kiinnostava historiallinen kohde.
Majoituskin löytyi nopeasti: yhden makuuhuoneen huoneisto Candy House vajaan kilometrin päästä rannalta. Makuuhuoneessa oli leveä parisänky sekä yksi yhden hengen sänky, minkä lisäksi keittiöstä löytyi vuodesohva. Yhden yön majoittumiseen tilaa oli riittävästi meidän viiden hengen porukallemme.
Voin kertoa jo tässä vaiheessa, että ainakin meille Candy House oli oikein mukava majapaikka, jota voi suositella muillekin.
Vietä ihana viikonloppu Roomassa! Löydä sopivin hotelli trivagon avulla! trivago, maailman suurin hotellihaku. Löydä sinulle sopivin hotelli yli 900.000 hotellin joukosta.Matka lentokentältä Lido di Ostiaan näytti kartalla lyhyeltä (alle 10 km) ja siksi väänsimme taksikuskin kanssa hinnasta hetkisen ennen kuin pääsimme liikkeelle. 50 euroa kuulosti kovalta hinnalta noin lyhyestä ajomatkasta, mutta kuski selitti, että matkalla olisi ruuhkaa, joten aikaa kuitenkin kuluisi. Ostimme tarinan ja olihan siellä tosiaan ruuhkaa. Voi olla, että hän nappasi meiltä tuplahinnan, mutta mukavaa juttuseuraa hän oli joka tapauksessa ja taisipa lopulta saada vähän tippiäkin päälle.
Candy House sijaitsee aivan kaupungin laitamilla ja kun taksi jätti meidät suuren asuntokompleksin ulkopuolelle, pakko tunnustaa, että rakkaus Lido di Ostiaa kohtaan ei syttynyt ainakaan ensisilmäyksellä. Katu oli roskainen eikä alueen yleisilme muutenkaan ollut kovin houkutteleva. Meillä ei kuitenkaan ollut nyt aikaa keskittyä ulkonäköseikkoihin, sillä suunnitelmana oli heittää matkatavarat nopeasti asunnolle ja kiirehtiä sitten rannalle ennen kuin aurinko ehtisi laskea.
Asunnon avaimen piti löytyä lukitusta rasiasta jostakin ulkoa ja kuvasta päätellen rasia oli kiinnitetty puuhun. Kun pääsimme asuntokompleksin sisäpihalle, huomasimme heti, että toisin kuin kadulla, siellä oli siistiä, vehreää ja viihtyisää. Mukaamme avaimen etsintään liittyi koiraa ulkoiluttava vanhempi herrasmies sekä pari muutakin tulevaa naapuriamme. Koska italian kielen taitomme liittyvät lähinnä pitsan tilaamiseen, yhteistä kieltä ei ollut, mutta oli kuitenkin mukavaa saada apua ja sympatiaa.
Lopulta oikea puu osui kohdalle ja sieltä löytyi pieni rasia, jonka kansi avautui koodillamme ja niin meillä oli avain asuntoon. Totesimme asunnon nopeasti vähintään kelvolliseksi ja suuntasimme välittömästi kohti rantaa.
Matkalla rannalle huomasimme, ettei ainoastaan meidän katumme ollut roskainen. En todellakaan osaa sanoa, mistä johtui, että ainakin meidän lyhyen vierailumme aikana Lido di Ostian kaduilla ja jalkakäytävillä lojui todella paljon kaikenlaista roskaa ja roinaa. Oliko siellä juuri järjestetty suuri yleisötapahtuma, jonka jäljiltä roskat oli vielä siivoamatta? Olimmeko onnistuneet valitsemaan majapaikkamme jostakin kaupungin nurjalta puolelta, jossa ei ole tapana roskia siivoilla? Suurkaupungit ovat usein roskaisia, joten vaikuttiko Rooman läheisyys myös Lido di Ostiaan? Vai olivatko siivoustyöntekijät lakossa juuri silloin?
Mysteeriä syvensi vielä sekin, että lähes jokaisessa kadunkulmassa näytti olevan suuria roskiksia, joihin roskat olisi ollut helppo kadun sijaan heittää.
Kerran näimme miehen lakaisevan roskia kasaan, mutta kohdalle päästyämme hänkin ojensi kätensä ja pyysi meiltä rahaa. Siivoaminen taisikin siis olla miehen oma performanssi, jolla hän yritti ansaitsi muutaman lantin ohikulkijoilta.
No niin, se Lido di Ostian roskaisuudesta, toivottavasti en säikäyttänyt sinua, mutta asiasta oli pakko mainita, koska se oli niin silmiinpistävää.
Ehdimme rannalle juuri auringon laskiessa. Näytti ensin siltä, että rannalle pääsisi vain porttien läpi maksua vastaan, mutta sivummalta löysimme kohdan, josta oli mahdollista mennä rannalle ilman maksua. Rannalla ei ollut roskia, pakko mainita vielä sekin. Auringonlasku oli kaunis, vesi oli lämmintä ja meidän pitkä, noin 18 tuntia aiemmin alkanut matkapäivämme sai sellaisen lopun, josta olimme etukäteen haaveilleet.
Lapsille vielä erityistunnustus siitä, että vaikka päivä oli ollut pitkä, niin kaikki olivat tehneet parhaansa, jotta matkustaminen sujuisi mukavasti.
Sekin tuli todistetuksi, että Rooman matkaan tosiaankin on mahdollista yhdistää myös pieni rantaloma.
Seuraavana päivänä keräsimme asunnosta kamppeemme jo ennen kymmentä, sillä tarkoituksena oli viettää leppoisa rantapäivä Lido di Ostiassa. Tasan neljältä meidän tulisi olla Roomassa, seuraavassa majapaikassamme, sillä siellä saisimme asunnon avaimen suoraan omistajan yhteyshenkilöltä.
Suuntasimme asunnolta suoraan Lido di Ostian rautatieasemalle, sillä emme halunneet raahata laukkujamme rannalla ja uskoimme, että asemalta tai sen läheisyydestä matkatavarasäilytys varmasti löytyisi. Kyselemällä saimmekin lopulta selville, että eräs pikku puoti asema-aukion varrella voisi ottaa laukkumme säilöön. Eipä ollut kovin monta neliötä tässä kaupassa, mutta tottuneesti mies nosteli laukkumme tikkaiden avulla jonnekin ullakolle talteen. Kymmenisen euroa maksoi kolmen tunnin säilytys.
Kävimme myös vilkaisemassa itse rautatieasemaa. Olin katsonut etukäteen, että junia pitäisi kulkea Roomaan ainakin kerran tunnissa. Matka kestäisi puoli tuntia ja Roomassa joutuisimme vielä matkustamaan metrolla ja kävelemään lähimmältä metroasemalta majapaikkaamme Fontana di Trevin vierelle, joten päätimme, että tavoitteena olisi hypätä junaan, joka lähtisi noin kahden paikkeilla.
Lähtiessämme asemalta näimme, että työntekijä ohjasi kaikki ihmiset ulos ja lukitsi aseman suuret ovet. Olimme vähän ihmeissämme ja niin näytti olevan moni muukin, mutta oletimme, että asialle täytyi olla jokin järkevä selitys ja asema avautuisi varmasti ennen kahta.
Asemalta on matkaa rannalle vajaa kilometri. Aurinko paistoi täydellä terällä kuten Italiassa elokuussa asiaan kuuluu ja me olimme enemmän kuin valmiita viettämään huikeaa rantapäivää. Tällä kertaa päätimme mennä maksulliselle rannalle, jossa vessat, suihkut, uimakopit jne. olisivat käytössämme.
Seuraavat pari tuntia vietimme sitten rannalla makaillen, lämpimässä vedessä polskien ja aurinkovoidetta lisäillen. Ilma oli todella helteinen, varmasti yli 30 astetta ja aurinko paahtoi pilvettömältä taivaalta. Hiekka oli niin kuumaa, että siinä oli vaikea kävellä ilman sandaaleja. Poika halusi mennä laskemaan rannalla olevasta pienestä liukumäestä, mutta hän ymmärsi nopeasti, ettei se ollut mahdollista, sillä liukumäki oli polttava kuin paistinpannu.
Parin tunnin jälkeen olimme kaikki sitä mieltä, että olimme saaneet täydellisen rantakokemuksen ja nyt oli aika lähteä. Sen verran mukavaa rannalla oli ollut, että vaimon veli heitti ilmaan ajatuksen, voisimmeko viimeisenä päivänä poiketa tälle rannalle vielä uudestaan. Lentomme takaisin Suomeen lähtisi vasta illalla, joten se olisi tietysti mahdollista. Päätimme miettiä ideaa uudelleen, kun asia olisi ajankohtainen.
Kun palasimme rautatieasemalle, ensimmäinen asia, minkä huomasimme, oli se, että aseman portit olivat edelleen kiinni. Iso joukko ihmisiä yritti etsiä varjoa aseman liepeiltä. Haimme laukut säilytyksestä ja aloimme selvittää, mistä oli kyse. Miksi asema oli suljettu?
Kyselimme ihmisiltä, mutta yksikään englantia puhuva ei osannut sanoa, miksei asema ollut toiminnassa eikä sitäkään, milloin se avautuisi. Tästä siis oli kysymys, kun aiemmin käytin lainausmerkkejä kertoessani ”kätevästä” junayhteydestä Lido di Ostian ja Rooman välillä.
Busseja kurvasi silloin tällöin aseman viereen, mutta mikään niistä ei mennyt Roomaan. Kävimme kysymässä taksikopilta, löytyisikö isoa taksia meidän viiden hengen porukallemme, mutta sellaista ei ollut saatavilla. Sain pitkän yrittämisen jälkeen seuraavan majapaikkamme omistajan puhelimella kiinni ja selitin, että emme pääsisi paikalle neljäksi. Sovimme, että yritämme päästä viideksi.
Olimme käyneet rantapäivämme jälkeen syömässä ja vettäkin meillä oli tarpeeksi mukana, joten mitään hätää meillä ei ollut. Odottaminen ilman tietoa siitä, milloin jotakin tapahtuisi, alkoi kuitenkin jo vähitellen väsyttää ainakin pienintä matkustajaa. Jonotimme uudelleen taksikopille ja olimme valmiita ottamaan vaikka kaksi taksia, mutta nainen totesi, ettei ainoataan taksia ollut parhaillaan saatavilla.
Päätimme, että kun seuraavan kerran joku bussi saapuisi asemalle, hyppäisimme sen kyytiin, oli se sitten menossa mihin tahansa. Parhaimmassa tapauksessa pääsisimme lentokentälle, josta varmasti löytyisi yhteys Roomaan. Kun sitten näimme bussin lähestyvän, yritimme kymmenien muiden ihmisten tavoin arvata, mihin bussi pysähtyisi ja olla valmiina saamaan koko porukkamme sisälle bussiin. Juuri silloin kuului ihmisjoukosta kohahdus ja näimme, että rautatieaseman portit avattiin.
Näimme aseman näyttötaululta, että juna oli kohta tulossa. Helpotuksen tunne oli kaikilla päällimmäisenä mielessä. Ehtisimme sittenkin viideksi seuraavaan majapaikkaamme Roomassa.
Rooma
Junamme määränpää oli Roma Porta S. Paolo -rautatieasema. Sieltä jatkaisimme aivan vieressä olevalta Piramide-metroasemalta Roma Termini-metroasemalle (joka on samalla Rooman päärautatieasema), josta matka jatkuisi vielä toisella metrolla kohti keskustaa ja Fontana di Treviä.
Mutta pakko kirjoittaa ensin pari sanaa oudosta episodista, johon törmäsimme, kun olimme siirtymässä Piramide-metroasemalle. Olimme menossa kohti portaikkoa, kun kolmen iloisen nuoren naisen ryhmä viittoi meille ja selitti, että sieltä ei päässyt eteenpäin. He kysyivät, minne olimme menossa ja kertoivat, että meidän tulisi käyttää hissiä. He olivat menossa samaan suuntaan, joten he voivat neuvoa. Emme sen enempää ajatelleet asiaa vaan seurasimme naisia hissiin, joka oli ihan kohtalaisen kokoinen, mutta kun sinne ahtautui kahdeksan ihmistä, meillä vielä kaikki laukut ja reput mukana, niin ylimääräistä tilaa ei liiemmin ollut.
Odotimme ja odotimme, mutta hissi ei liikkunut mihinkään. Yksi naisista oli hissinappien luona ja hän selitti huonolla englannilla, että oli jokin ongelma. Ymmärsin hänen puheestaan, että meitä oli ehkä liikaa hississä, mutta se auttaisi, jos nostaisimme matkalaukkujamme vähän korkeammalle lattiasta. Homma vaikutti sen verran omituiselta, että pyysin suomeksi muita olemaan tarkkana ja pitämään huolta puhelimistaan ja muista tavaroistaan. Vaimo tulkkasi saman ukrainaksi veljelleen.
Oliko tarkoitus ahtaassa hississä pihistää taskuistamme tai kasseistamme jotakin? Vai ymmärsimmekö jotakin täysin väärin ja kyse oli vain avuliaisista nuorista naisista?
Joka tapauksessa, hämmentävän tuokion jälkeen hissi lähti liikkeelle ja pääsimme toiseen kerrokseen. Kiitimme naisia ja kieltäydyimme kohteliaasti lisäavusta. Mitään meiltä ei tapauksen aikana hävinnyt, joten jos tarkoituksena oli varastaa jotakin, se ei onnistunut. Katseltuamme hetkisen ympärillemme totesimme olevamme sittenkin väärässä kerroksessa ja palasimme takaisin lähtöpisteeseen käyttäen portaita, joita naisten mukaan ei voinut kulkea.
Tällaisissa tilanteissa tulee aina mieleen sama kysymys: miten niin me näytimme niin eksyneiltä urpoilta laukkuinemme, että meitä pidettiin potentiaalisena uhrina?
Mutta tätäkin omituista kokemusta rikkaampina matkasimme siis kohti Rooman keskustaa ja lopulta päädyimme laukkuinemme Fontana di treville.
Fontana di Trevi
Majapaikkamme Trevi Colour – Rental in Rome sijaitsee siis vain muutaman kymmenen metrin päässä tästä kuuluisasta suihkulähteestä, käytännössä aivan nurkan takana. Etukäteen mietimme, olisiko suositun turistikohteen läheisyys siunaus vai kirous, mutta näin jälkikäteen voin sanoa, että parempaa paikkaa emme olisi voineet toivoa. Porukkaa näytti riittävän suihkulähteen ympärillä lähes vuorokauden ympäri, mutta se ei mitenkään häirinnyt meidän elämäämme.
Trevi Colour – Rental in Rome täytti muutenkin kaikki sille asetetut odotukset, voimme suositella. Kahden makuuhuoneen huoneisto, jossa kaksi kylppäriä ja keittiössä/olohuoneessa vielä vuodesohva. 110 neliötä tilaa aivan kaupungin sydämessä.
Vietä ihana viikonloppu Roomassa! Löydä sopivin hotelli trivagon avulla! trivago, maailman suurin hotellihaku. Löydä sinulle sopivin hotelli yli 900.000 hotellin joukosta.Meillä oli siis käytössämme kolme päivää, joiden aikana oli tarkoitus käydä tutustumassa Rooman tärkeimpiin nähtävyyksiin. Olen käynyt Roomassa pari kertaa aiemmin, viimeksi vaimon kanssa häämatkalla muutama vuosi sitten. Silloin kiersimme kaiken Piazza del Popolosta Colosseumiin ja Vatikaanista Fontana di Treviin yhden iltapäivän aikana. Kolme kokonaista päivää kuulosti siis lähes luksukselta.
Fontana di Trevi oli valmiina pihallamme, joten se tulisi tutuksi ihan omalla painollaan. Vatikaanin museoon meillä oli varattuna opastettu kierros, mutta muuten emme olleet ostaneet lippuja etukäteen. Listalla olivat myös itse Pietarinkirkko, Pantheon, Espanjalaiset portaat, Piazza del Popolo, Villa Borghese, Forum Romanum sekä tietysti Colosseum. Tämän kaiken lisäksi toivoimme kokevamme täysin päämäärätöntä ja suunnittelematonta kuljeskelua Rooman helteisillä kaduilla, hyviä hetkiä ravintoloissa ja kahviloissa sekä hieman shoppailuakin.
Vatikaani
Olin siis varannut aamun ensimmäisen opastetun kierroksen Vatikaanin museoon, jossa meidän tulisi olla paikalla jo ennen kahdeksaa aamulla. Ensimmäinen aamu Roomassa ei siis ollut kaikkein leppoisimmasta päästä. Olimme kierrelleet jo illalla ympäri keskustaa ja nauttineet Rooman lämmöstä ja tunnelmasta. Nukkumaan olimme malttaneet mennä vasta sen verran myöhään, että aikainen herätyskellon pirinä tuntui tulevan kuin jostakin toisesta todellisuudesta.
Pääsimme kuitenkin liikkeelle joten kuten ajoissa, siitä taas erityiskiitokset porukan pienimmille, jotka osoittivat uskomatonta reippautta. Päätimme, ettemme yritä kävellä Vatikaaniin (matkaa oli yli kolme kilometriä emmekä enää ehtisi ajoissa) vaan sen sijaan suunnitelmana oli lähteä kulkemaan kohti Espanjalaisia portaita ja Spagnan metroasemaa. Metrolla pääsisimme lähelle Vatikaania ja voisimme ehtiä ajoissa. Jos näkisimme taksin, menisimme sillä.
Lähellä Spagnaa olimme jo menettäneet toivomme taksin suhteen, kun äkkiä huomasimme auton pysähtyneenä Piazza di Spagnan toisella puolella. Se oli kuin olikin taksi. Niinhän siinä sitten kävi, että olimme perillä Vatikaanin museon ulkopuolella jo liiankin aikaisin ja porukan nuoriso-osastolta tuli välittömästi kommenttia, että olisimme aivan hyvin voineet nukkua vaikka vartin pidempään.
Vatikaanin museo oli ruuhkaisa paikka jopa aikaisin aamulla. Meillä oli varattuna opastettu kierros, joten vauhtimme oli sidottu oppaan aikatauluun. Toisaalta, ihmisiä oli niin paljon, että ainoa tapa edetä oli vain kulkea virran mukana. Välillä tuli kuunneltua oppaan juttuja enemmän, välillä vähemmän. Kun kierros oli ohi, kaikki olivat samaa mieltä siitä, että kiinnostavaa oli ollut, mutta myös siitä, että tällä kertaa tunnin opastettu kierros oli ollut oikein sopiva mitta vierailulle.
Sikstuksen kappeli oli tämän vierailumme pääkohde ja siihen tuli nyt ihan rauhassa tutustuttua. Alla oleva kuva Sikstuksen kappelin kuuluisista kattomaalauksista on otettu opastaulusta heti kierroksen alussa, sillä itse kappelissa kuvaaminen on kiellettyä.
Jos Vatikaanin museo vähänkään kiinnostaa sinua eivätkä muut turistit aiheuta välitöntä hermoromahdusta, niin kannattaa ehdottomasti vierailla paikassa, myös lasten kanssa.
Kun tulimme ulos museosta, oli edelleen aamupäivä, mutta ilma oli jo lämmennyt hellelukemiin. Päätimme käydä katsomassa, miten pitkä jono olisi Pietarin kirkkoon. Ehkä voisimme piipahtaa siellä samalla reissulla. Kun kävelimme auringonpaisteessa sen muutaman sadan metrin matkan museolta kirkon edessä olevalle aukiolle ja näimme loputtoman jonon kiemurtelevan kohti kirkkoa, olimme jo valmiita luovuttamaan. Muutaman minuutin ihmettelyn jälkeen vaimo kuitenkin totesi, että jono näytti liikkuvan niin ripeästi, että joutuisimme odottamaan korkeintaan puoli tuntia ja niinpä päätimme liittyä jonoon.
Vaimo oli tietysti oikeassa. Reilu puoli tuntia suorassa auringonpaisteessa tuntui sekin pitkältä, muttei kuitenkaan kohtuuttomalta. Lapset odottivat pylväiden varjossa niin pitkään kuin oli mahdollista ja liittyivät jonoon vasta, kun oli pakko. Vettä oli onneksi riittävästi mukana.
Pietarin kirkko on valtava. Sen koko mykistää. Myös lasten mielestä se oli vaikuttava paikka. Ihmiset kerääntyivät tiettyihin paikkoihin ottamaan kuvia, mutta ahdasta siellä ei ollut. Pojasta kiinnostavinta oli salaperäinen lattiassa oleva pieni rako, josta kuului ääniä alakerrasta. Sen hän muistaa vieläkin.
Colosseum & Forum Romanum
Monessa vanhassa kaupungissa kävellessä tulee usein sellainen olo, että nyt kuljetaan samoilla kaduilla, joilla historian suurhenkilötkin ovat tallanneet, mutta Rooman keskustassa tuo olo pompsahtaa hetkessä potenssiin kymmenen. Vaikka tekisi vain pienen retken lähikauppaan, historia on käsinkosketeltavasti läsnä joka ainoa hetki, mutta silti ei todellakaan tunnu siltä, että olisi vierailulla museossa.
Lähdimme kävelemään majapaikastamme kohti Colosseumia jo kohtalaisen aikaisin aamulla. Toisaalta syynä oli se, ettemme olleet ostaneet lippuja etukäteen ja yritimme olla ajoissa paikan päällä, mutta luonnollisesti toinen syy oli kuumuus. Sääennusteen mukaan päivästä oli tulossa viikon kuumin ja lämpötila kohoaisi iltapäivällä lähelle 40 astetta.
Kun lähestyimme Colosseumia, näimme jo kaukaa, ettemme olleet ainoita aamuvirkkuja. Jonoja kiemurteli monessa kohtaa ja tilanne näytti kaoottiselta. Hetken asiaa selviteltyämme ymmärsimme, että yksi jono oli niille, joilla oli jo lippu ja toinen niille, joilla ei vielä ollut. Sen lisäksi paikalla oli myös lukuisia ryhmiä sekä kirjava joukko henkilöitä, jotka yrittivät löytää asiakkaita ryhmille. Eräältä tällaiselta henkilöltä ostimme liput ja vajaan tunnin päästä päästä olimme jo ryhmän mukana sisällä Colosseumissa.
Colosseumiin pätee sama sääntö kuin moneen muuhunkin historialliseen turistikohteeseen. Jos keskityt vain ihmispaljouteen, jonottamiseen, kuumuuteen ja kalliiseen hintaan, niin todennäköisesti olet päivän jälkeen tyytyväinen vain siihen, että ylipäänsä selvisit hengissä. Mutta jos pystyt sulkemaan pois edes osan näistä häiriötekijöistä ja keskityt itse kohteeseen, silloin varmasti saat päivästä enemmän irti. Sekin auttaa, jos olet jo ennen matkaa tutustunut aiheeseen ja sinulla on ainakin perustiedot siitä, mitä kaikkea paikassa on tehty. Toisaalta, myös hyvä opas pystyy herättämään henkiin tapahtumia, joita esimerkiksi Colosseumin kiviseinät ovat todistaneet.
Tämä oli kolmas kerta, kun kävin Colosseumissa ja tällä kertaa onnistuin ehkä parhaiten turistiruuhkan sijaan näkemään mielessäni kaiken sen kuhinan, joka siellä on aikoinaan esitysten aikana ollut. Jos olisin elänyt pari tuhatta vuotta sitten Roomassa, olisinko käynyt katsomassa sitä julmaa viihdettä, jota siellä esitettiin? Mitä olisin ajatellut siitä kaikesta?
Lipun hintaan kuului myös aivan Colosseumin kyljessä oleva Forum Romanum -alue. Seurasimme mukavaa opastamme vielä Forum Romanumin portille, minkä jälkeen jatkoimme omin neuvoin. Emme kierrelleet alueella kuin tunnin verran, sillä lämpötila alkoi kohota epäinhimillisiin lukemiin. Alla on muutama kuva alueelta.
Pantheon, Espanjalaiset portaat & Piazza del Popolo jne.
Kun kiertelee muutaman päivän Rooman keskustan kaduilla, vastaan tulee väkisinkin kuuluisia nähtävyyksiä. Tässä on muutama kuva niistä:
Viimeinen ilta
Olimme etukäteen toivoneet, että matkamme tulisi sisältämään maksimaalisen määrän päämäärätöntä kuljeskelua Rooman historiallisilla kaduilla. Se toive oli varmasti täyttynyt matkan jokaisena päivänä, mutta viimeisenä iltana päätimme vielä kerran lähteä ulos ilman mitään suunnitelmaa ja katsoa, mihin päätyisimme.
Lähdimme Fontana di Treviltä jonnekin Pantheonin suuntaan, eksyimme kapeille kaduille, pysähdyimme syömään jäätelöt, kävimme ostamassa vielä viimeiset matkamuistot ja jossakin vaiheessa huomasimme olevamme Tiber-joen rannalla. Sillalta näimme, että aivan joenrannan tuntumassa näytti olevan kahvila/ravintola ja suuntasimme sinne.
Vaikka kaikki suunnitellut vierailumme Vatikaanin museoon tai Colosseumille olivat olleet onnistuneita ja niistä oli jäänyt hyvät muistot, tämä viimeisen illan muutaman tunnin haahuilu Tiberin rantaan taisi kuitenkin olla se kaikkein mieleenpainuvin retki jokaiselle. Vasta auringon laskettua lähdimme navigoimaan takaisin kohti majapaikkaa.
On hyvä tehdä suunniteltuja retkiä, se antaa hyvän selkänojan koko matkalle, mutta saimme taas muistutuksen siitä, että tärkeää on jättää myös sattumalle mahdollisuus tarjota jotakin sellaista, mitä ei voi etukäteen suunnitella.
Loppuhuipennus
Seuraavana päivänä meidän oli jätettävä taaksemme kodikas majoituksemme Fontana di Trevin naapurissa, mutta matkamme ei kuitenkaan ollut vielä ohi. Kuten aiemmin kerroin vaimon veli oli ensimmäisenä päivänä Lido di Ostiassa heittänyt ilmoille ajatuksen, että mitäpä jos viettäisimme vielä yhden rantapäivän ennen kuin varsinainen kotimatka koittaisi. Olimme pallotelleet ajatuksella koko matkan ajan ja huolena tietysti oli se, että entä jos jäisimme taas jumiin Lido di Ostiaan ja voisimme jopa myöhästyä lennolta.
Vasta viimeisen illan viimeisinä hetkinä teimme lopulta päätöksen, että kyllä, olimme ansainneet vielä yhden helteisen rantapäivän.
Lähtöpäivän aamuna heräsimme aikaisin ja suuntasimme jo yhdeksän paikkeilla kohti Roma Porta S. Paolo -rautatieasemaa. Kun saavuimme laiturialueelle, huomasimme, että yksi juna oli juuri lähtemäisillään. Päättelimme nopeasti, että se oli meidän junamme ja hyppäsimme sisään. Sen verran epäselvä tilanne kuitenkin oli, että varmistimme asian vielä kanssamatkustajalta. Kyllä, olimme matkalla oikeaan suuntaan.
Nyt tiesimme jo, miten toimia Lido di Ostiassa. Matkalaukut taas säilytykseen ja sitten kiireesti rannalle. Helle jatkui ja vesi oli lämmintä. Olimme niin tyytyväisiä siihen, että päätimme käyttää tehokkaasti vielä tämän viimeisenkin matkapäivän. Yhtä hyvin olisimme voineet nukkua vähän pidempään ja siirtyä sitten rauhallisesti kohti lentokenttää eikä siinäkään olisi ollut mitään vikaa. Mutta kyllä vain oli mukava vielä kerran ennen kotiinlähtöä nauttia Lido di Ostian rannasta, auringosta ja merestä.
Pienen jännitysmomentin Lido di Ostia vielä tarjosi meille, kun olimme lähdössä kohti lentokenttää. Olimme hakeneet matkatavarat säilytyksestä ja odotelleet jo jonkin aikaa bussia, joka veisi meidät kentälle. Busseja tuli ja meni, mutta ei lentokentän suuntaan. Aloimme vähitellen miettiä muitakin vaihtoehtoja päästä lentokentälle, kun taas kerran yksi bussi kurvasi rautatieaseman eteen. Fiumicino Airport luki ikkunassa suurilla kirjaimilla.
Pääsimme bussiin ja ehdimme kentälle juuri sopivasti. Kaikki oli hyvin.
Yhteenveto
Vaikka tämä oli vain viiden yön mittainen matka ja suunnittelukin jäi aivan viime tinkaan, niin tästä reissusta tuli yksi parhaimmista. Tärkeintä on tietysti matkaseura ja kyllä se vaan on niin, että kun lapset ovat mukana, silloin matkasta muodostuu yksi yhteinen luku koko perheen tarinaan. Todetaan nyt taas sekin, että joskus on hyvä tehdä matkoja myös pelkästään aikuisten kesken, ei tämä elämä ole mustavalkoista, mutta olen iloinen siitä, että tämän seikkailun saimme kokea yhdessä.
Majoitus on tärkeä osa matkaa ja tällä kertaa, vaikka jouduimme tekemään kaiken kiireellä, olimme onnistuneet löytämään loistavat majapaikat. Itse olen sitä mieltä, että yksin matkustaessa majoituksella ei ole niin suurta merkitystä, mutta mitä enemmän porukkaa on matkassa, sitä tärkeämpää on, että majapaikka on viihtyisiä ja kaikilla on tarpeeksi omaa rauhaa. Tälläkin matkalla olimme jatkuvasti liikkeellä, mutta kyllä niitä tunteja siellä majapaikassakin aina kertyy ja matkan onnistumisen kannalta on tärkeää, että myös majoituksesta jää hyviä muistoja mieleen.
Jotkut keräävät uusia maita ja kaupunkeja matkakokoelmaansa, toiset matkustavat vuodesta toiseen aina samaan kohteeseen. Me taidamme kuulua jonnekin näiden ääripäiden välimaastoon. Uudet kohteet tietysti kiinnostavat, mutta haluammeko vielä joskus matkustaa Roomaan? Pakko tunnustaa: kyllä me haluamme. Joihinkin kohteisiin haluaa mennä uudelleen ja uudelleen. Rooma on yksi niistä.
Vietä ihana viikonloppu Roomassa! Löydä sopivin hotelli trivagon avulla! trivago, maailman suurin hotellihaku. Löydä sinulle sopivin hotelli yli 900.000 hotellin joukosta.Tulipa paljon tekstiä tähän tarinaan. Syvä kumarrus sinulle, joka kahlasit koko jutun tänne aivan loppumetreille asti. Kunnioitettava suoritus! Jos jotakin tästä jutusta jäi hampaankoloon tai jostakin kohdasta erityisesti oli sinulle iloa tai hyötyä, niin todella mielelläni lukisin siitä kommenteissa. Kiitos jo etukäteen ja kohti uusia seikkailuja!
Seuraa meitä Blogit.fi-sivustolla tai Facebookissa.
Kiitos, että jaat Facebook-julkaisujamme myös kavereillesi!
Lue myös:
