Puolentoista vuoden tauon jälkeen kävimme elokuussa ensimmäisen kerran risteilyllä. Maihin ei päässyt. Maski oli naamalla aina hytin ulkopuolella. Pallomeressä ei ollut palloja. Mutta silti… Olipa mukavaa olla taas laivalla!
Laivaristeily jakaa ihmisiä todella jyrkästi kahteen leiriin. Joko rakastaa tai sitten vihaa. Jotkut eivät pidä laivoista, koska keinuminen aiheuttaa pahoinvointia. Joillakin on huonoja kokemuksia humalaisista juhlijoista ja koko yön jatkuvista bileistä naapurihytissä. Sitten on näitä ihmisiä, jotka käyvät risteilyllä lähes joka viikonloppu.
Olen huomannut, että laivaristeilyt tuovat monelle mieleen vain ja ainoastaan humalaisen öykkäröinnin. Lasten kanssa laivalle meneminen kuulostaa silloin lähes järjettömältä ajatukselta. Itse en tätä kuvaa ihan tunnista, mutta tiedän, että todellisuuteen sekin perustuu. Pahimmista tapauksista joudumme lukemaan uutisista säännöllisin väliajoin, kuten tälläkin viikolla.
Me olemme muutaman viime vuoden aikana olleet lasten kanssa laivalla ainakin 20 kertaa. Kun katsoo maailmaa lapsiperheen vinkkelistä käsin, laivaristeily näyttää aika erilaiselta. Leikkipaikoilla näyttäytyy kirjava joukko vanhempia viettämässä aikaa lastensa kanssa, jokainen omalla tyylillään. Jotkut enemmän osallistuen, toiset vain valvoen, että kaikki sujuu hyvin. Samat naamat alkavat tulla vastaan eri puolilla laivaa. Missä kasvomaalaus olikaan? Joko Ville Viking/ Harri Hylje/ Pikku Myy esiintyy?
Tasan kerran olemme joutuneet todistamaan aggressiivisesti huutavaa miestä Turun satamassa. Sekin oli liikaa, lapset olivat syystäkin ihmeissään, mutta sama olisi saattanut tapahtua muuallakin kuin laivareissulla. Samoin yhden kerran samalla hyttikäytävällä oli hyväntuulinen mutta äänekäs porukka, joka jaksoi juhlia pitkälle aamuyöhön. Meitä se ei häirinnyt, mutta herkkäunisempia varmasti häiritsi. Aamulla naapurissa oli ihan hiljaista, mutta me sen sijaan katselimme Muumeja telkkarista ihan reilulla volyymilla. Potut pottuina. Mukavaa tietysti olisi, jos lapsiperheet voisi sijoittaa omille käytävilleen, jolloin tätä ongelmaa ei olisi. Ehkä laivayhtiöt yrittävätkin tehdä niin, koska vain kerran bileet ovat osuneet ihan hyttimme naapuriin.
Aika paljon pystyy vaikuttamaan jo sillä, minä viikonpäivänä laivaristeilylle lähtee. Perjantai-iltaa on tietysti syytä välttää. Koululaisten loma-aikoina laivoilla järjestetään yleensä runsaasti ohjelmaa juuri lapsille ja noita ajankohtia kannattaa suosia. Pahimmat öykkärit tuskin lähtevät laivalle Harri Hyljettä halaamaan tai leikkimään peiliä Ville Vikingin kanssa.
Kaikista laivareissuistamme parhaiten on jäänyt mieleen Päivä Tukholmassa -risteily Silja Serenadella ennen joulua muutaman vuoden takaa. Oli tietysti joulupukki, mutta myös paljon muuta ohjelmaa ja esiintyjiä lapsille. Tuntui, että meihin oli oikeasti panostettu ja saimme rahallemme täyden vastineen. Ihan samanlaista napakymppiä ei ole sen jälkeen osunut kohdalle, mutta toivottavasti vielä osuu.
Jos tykkää olla laivalla, mikään ei voita sitä näkyä, kun laiva lipuu hiljaa läpi Turun saariston. Poika juuri kysyi, että milloin mennään seuraavan kerran laivalle? Varmasti loppuvuoden aikana vielä mennään. Ehkä silloin pallomeressäkin on taas palloja.
