Kemi-Kalajoki-Seinäjoki-Koti. Matkamme 12. ja samalla viimeinen ajopäivä tulee olemaan koko reissun rankin, sillä mittariin kertyy tänään 785 kilometriä. Jutun lopusta löydät myös yhteenvetoa matkamme kustannuksista. Reitin puolessavälissä muistamme kaivaa esiin jo monta kertaa mainostamani Viimeisen illan periaatteen.
Palataan kuitenkin vielä hetkeksi Kemiin ja viimeiseen majapaikkaamme Savotta Campingiin. Paikka oli monen mutkan takana, mutta ehkä juuri sen takia vaikuttikin rauhalliselta keitaalta. Leirintämökkimme oli pieni, mutta sisältä jotenkin avaran tuntuinen ja ihan viihtyisä. Vessat, suihkut ja keittiö löytyivät toisesta rakennuksesta. Ei mitään erityistä, mutta ei moitittavaakaan.
Monenlaiseen aktiviteettiin oli välineitä vuokrattava, esimerkiksi jousiammuntaakin olisi päässyt kokeilemaan. Säästä en viitsi enää sanoa mitään muuta kuin sen, että lapset yrittivät tihkusateessa tehdä parhaansa, vaikka esimerkiksi trampoliini oli tietysti litimärkä.
Viimeisenä matkapäivänä lähdimme jo ennen kahdeksaa liikkeelle. Edessä oli pitkä ajopäivä, 785 kilometriä, ja tarkoituksena oli päästä illaksi kotiin. Lapset kysyivät, mihin aikaan olemme perillä, mutta siihen oli vaikea antaa tarkkaa vastausta. Paljon riippui siitäkin, miten pitkiä taukoja päivän aikana pitäisimme.
Kalajoki
Alkuperäisen suunnitelman mukaan viimeisenä matkapäivänä oli vuorossa helteinen rantapäivä Kalajoella. Koska sää oli mitä oli, mietimme jo muutosta reittisuunnitelmiin, mutta lopulta päätimme kuitenkin käydä tutustumassa tähän kuuluisaan rantaan. Seuraavalla kerralla se olisi sitten meille jo vanha tuttu. Rantapiknik oli tälle päivälle suunniteltu ja se siis myös toteutettaisiin.
Kalajoen kaunis hiekkaranta oli tällä kertaa täysin autio enkä yhtään ihmettele. Tuuli puhalsi kovaa eikä lämpötilakaan ollut paljon kymmenen asteen yläpuolella. Oli melkein vaikea uskoa, että elettiin sentään heinäkuuta ja keskikesää.
Meidän piknikkimmekin oli pikainen ja vaati aikalailla suomalaista sisua. Kun jatkoimme matkaa, totesimme kuitenkin yhteen ääneen, että tänne voisi tulla uudestaankin. Kalajoelta löytyy paljon aktiviteetteja, jotka eivät ole edes säästä riippuvaisia, mutta toiveissa on kyllä edelleen se helteinen rantapäivä, joka nyt jäi kokematta.
Seinäjoki
Olimme ajaneet Kalajoelta jo melkein kolme tuntia ja alkoi olla seuraavan pysähdyksen aika. Kyltit ilmoittivat, että lähestymme Seinäjokea. Olisiko siis vuorossa lyhyt vessatauko jossakin huoltoasemalla? Silloin muistin Milanosta tutun Viimeisen illan periaatteen. Tähän hetkeen sitä voisi soveltaa vaikka niin, että tällä lähes 800 kilometrin kotimatkallamme halki Suomen ohitimme jatkuvasti kiinnostavia kohteita, joissa voisimme nopeasti piipahtaa. Kotiinpaluu oli tietysti kaikilla jo päällimmäisenä mielessä, mutta aioimmeko tosiaan istua tököttää koko päivän vain autossa tutustumatta yhteenkään kohteeseen?
Sanoin vaimoille, että googlaa Seinäjoki ja nähtävyydet. Vastauksena oli joukko erinäisiä museoita, mutta listan ykkösenä oli Lakeuden Risti eli Seinäjoen kirkko. Muistan nähneeni kuvan tästä modernin näköisestä rakennuksesta, jossa oli korkea torni. Osoite vain navigaattoriin, Lakeuden Risti olisi meidän viimeinen kohteemme tällä matkalla.
Perillä saimme kuulla kirkon historiasta. Nainen kertoi, että sen oli suunnitellut Alvar Aalto ja se oli otettu käyttöön 1960. Kellotorni oli 65 metriä korkea. Nainen kysyi, halusimmeko käydä tornissa? Tietysti halusimme. Matkamme oli alkanut kiipeämisellä Kaukolanharjun näkötorniin ja se päättyisi käyntiin Lakeuden Ristin kellotornissa. Tällä kertaa käytössä oli kuitenkin myös hissi.
Tämä alla oleva maisema on viimeinen matkalla otettu kuva. Wikipedian tieto, että kellotornista näkyy lähes koko Seinäjoen kaupunki, pitänee paikkaansa. Lakeuden Risti oli meille yllättävä käyntikohde ja samalla todella piristävä tauko kotimatkallamme. Kilometrejä oli vielä paljon jäljellä, mutta päätimme, että ellei vessataukoja tarvittaisi, seuraava pysähdyspaikkamme olisi kotipiha.
Kerron tässä välissä nopeasti, miten kävi kädenväännössämme Booking.comin kanssa. Jos asia kiinnostaa sinua, voit lukea asiasta enemmän osasta 2 ja osasta 7. Kyse oli siis Norjassa olevasta mökistä, jonka kahden yön varauksen olimme peruuttaneet. Booking.comin sivulla ei mistään ilmennyt, että mitään olisi peruutettu ja kun nuo kaksi yötä olivat ohitse, sain normaalin viestin, jossa pyydettiin arvioimaan vierailuamme mökissä. Kaikesta huolimatta luottokorttiani ei missään vaiheessa veloitettu ja muutama viikko matkan jälkeen sain Booking.comilta jopa vahvistuksen peruutuksesta. Kyse oli 200 eurosta, ei sen enemmästä eikä vähemmästä, mutta kohtalaisesta rahasummasta kuitenkin. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin.
Toisen, viime syksyn kokemuksen perusteella voin sanoa, että jos tämän firman kanssa tulee ongelmia, niin kannattaa soittaa asiakaspalveluun. Sieltä löytyy hyvää ja asiantuntevaa palvelua suomen kielellä.
Mitä kaikki maksoi?
Lupasin tässä viimeisessä osassa kertoa matkamme kustannuksista. Jos olet suunnittelemassa vastaavanlaista matkaa Suomen ympäri, niin ehkä siitä on sinulle hyötyä.
Jossakin tuolla yllä olevassa kuvassa näkyy myös automme, joka kuljetti meitä turvallisesti ja tasaisesti ympäri Suomen. Yhteensä kilometrejä kertyi 12 päivän aikana 3345. Aivan litralleen en bensankulutusta pysty laskemaan, mutta sanoisin, että 350 euroa on koko matkan bensakustannuksista aika tarkka arvio. Litrahinta oli tuolloin noin 1,65-1,70 euroa. Omasta mielestäni polttoaine ei ole tällaisella matkalla olennainen tekijä eikä litrahinnan muutos suuntaan tai toiseen vaikuta asiaan kovinkaan paljon.
Majoituksen valinta sen sijaan vaikuttaa. Majoituskustannukset tällä matkalla olivat yhteensä 984 euroa ja yhden yön hinta vaihteli 50 eurosta 203 euroon. Yöpymällä ainakin muutama yö teltassa tai pelkästään leirintämökeissä olisimme selvinneet halvemmalla. Toisaalta, jos leirintämökkiemme tilalla olisi ollut kylpylähotelleja ja parempia mökkejä, hinta olisi äkkiä noussut huomattavasti korkeammaksi.
Muista kustannuksista en pitänyt kirjaa, mutta teimme pääasiassa itse ruokamme emmekä ostelleet tavallisten Lapin matkamuistojen lisäksi mitään kovin kallista. Jos tavoitteena oli, etteivät koko matkan kustannukset nousisi paljon yli 2000 euron, niin aika lähellä varmasti ollaan.
Onko 2000 euroa neljän hengen 12 päivän reissusta paljon vai vähän? Sitä voi jokainen miettiä, mutta ainakin voin sanoa, että tuolla rahalla saimme paljon yhteisiä kokemuksia, jotka eivät ihan heti unohdu.
Loppusanat
Kotiinpaluu on tärkeä ja itse asiassa ihan mukavakin osa hyvää matkaa. Kun vähän ennen iltakahdeksaa sammutin auton moottorin kotipihalla ja ryhdyimme porukalla raahaamaan varusteita sisälle, olo oli väsynyt, mutta tyytyväinen. Matka oli mennyt hyvin.
Päivä oli ollut kaikille rankka ja viimeinen tunti jo melkein ylivoimainen. Hattua pitää nostaa takapenkkiläisille jaksamisesta. Matka Kemistä kotiin kesti 12 tuntia ja siitä 10 tuntia olimme tien päällä. Viimeistään nyt tiedämme, että tällä porukalla voimme matkustaa mihin tahansa.
Onneksi en syyskuussa ymmärtänyt, miten kova homma tämän sarjan kirjoittamisessa on. Mutta nyt se on tehty. Suuret kiitokset sinulle, että olet jaksanut seurata matkaamme alusta loppuun asti. Toivon, että tästäkin seikkailustamme on ollut sinulle iloa ja hyötyä. Jos sinulla on kysymyksiä tai vaikka parannusehdotuksia näihin juttuihin, niin ottaisin niitä mielelläni vastaan. Voit kommentoida tällä sivulla tai Facebookissa tai vaikka kirjoittaa viestin s-postiosoitteeseemme kokoperhereissaa@gmail.com.
Kohti uusia seikkailuja!
Tästä pääset edelliseen jaksoon Suomen ympäri 12 päivässä – osa 11.
Tästä pääset koko juttusarjan alkuun Suomen ympäri 12 päivässä – alkusanat.
Hienoa!
Yhden osion kun luki, oli pakko tutustua koko reissuun.
Hyvä opetus- ja elämyssarja lapsiperheille.
Jäämpä odottamaan jotain vastaavaa 🙂
Kiitos tosi paljon palautteesta! Lisää on tarkoitus kirjoittaa ja senkin takia on mukava kuulla, että joku on tykännyt. Se antaa intoa jatkaa tätä vielä.
Tuo pari tonnia on itse asiassa 12 päivän ja noin monen kilometrin reissusta mielestäni todella vähän. Vielä kun otetaan huomioon, miten hienoja kokemuksia sillä rahalla sai, niin varsin mainiosti tuo summa tuli minun mielestäni sijoitettua!
Olen aivan samaa mieltä. Varmasti samanlaisen matkan voi tehdä vieläkin edullisemmin, mutta meille tämä oli juuri sopiva taso. Ei mikään ostosmatka ollenkaan ja kun pääasiallisena aktiviteettina oli retkeily metsässä, niin eipä siihenkään paljon rahaa saa uppoamaan. Pari tonnia on paljon rahaa, mutta kun muistelee kaikkia niitä kokemuksia ja sitä yhteishenkeä matkalla, niin kyllä se oli loistava sijoitus!