Suomen ympäri 12 päivässä – osa 2

Toisen matkapäivän aamuna valmistamme ja syömme tuhdin aamiaisen Camping Sysmän yhteiskeittiössä, sillä tänään tarvitsemme energiaa. Parin tunnin ajomatkan jälkeen saavumme Mikkelin Visulahteen ja tarkoituksena on viettää koko päivä huvipuistossa. Illaksi ajamme seuraavaan yöpaikkaamme Puumalaan, Koskenselän lomakylään, missä meitä odottaa täydellinen leirintämökki. Päivän aikana ajokilometrejä kertyy 185.

Tästä sarjan alkuun: Suomen ympäri 12 päivässä – alkusanat.

Visulahti

Jos on menossa ulkosalla olevaan vesipuistoon Suomen kesässä ja menopäivä on lyöty lukkoon jo keväällä, niin kyse on vähintäänkin uhkapelistä. Vaikka olen taipuvainen optimismiin, niin sään suhteen uskalsin toivoa vain, ettei sataisi koko päivää eikä ainakaan rakeita. Jos lämpötila olisi lähellä 20 astetta ja aurinko paistaisi edes hetkittäin, niin se olisi jo kuin pieni lottovoitto. Joten voit kuvitella, millaisiksi miljonääreiksi tunsimme itsemme, kun kurvasimme Visulahden parkkipaikalle vähän ennen puoltapäivää ja mittari näytti jo siinä vaiheessa 25 astetta lämmintä.

Palaan vielä hetkeksi siihen, miksi tämä huvipuistopäivä oli lyöty lukkoon niin aikaisin. Koronakesänä -21 ihmiset matkustivat ahkerasti kotimaassa ja huomasin jo keväällä, että Kilpisjärvellä vuokramökit alkoivat uhkaavasti huveta. Kilpisjärvi on yksi matkamme pääkohteista, joten halusin varmistaa, että saisimme varattua itsellemme hyvän mökin, joten tein varauksen jo pari kuukautta ennen matkaa. Tämä taas aiheutti sen, ettei aikatauluissa ennen Kilpisjärveä ollut kovinkaan paljon liikkumavaraa. Jos halusimme käydä Visulahdessa tällä matkalla, se oli tehtävä juuri tänä päivänä, satoi tai paistoi. Ja nyt todellakin paistoi!

Emme olleet aiemmin käyneet Visulahdessa, mutta jotenkin itselleni oli syntynyt lehtijutuista tms. mielikuva pikkuruisesta huvipuistosta, kömpelöistä dinosauruksista ja vielä kökömmästä vahakabinetista. Näitä ennakkokäsityksiä lähdimme siis avoimin mielin rikkomaan.

Huvipuisto

Kello oli jo sen verran paljon, että päätimme syödä jotakin ennen vesipuistoon menoa. Lapset olivat kuitenkin niin täpinöissään, että annoimme heille luvan käydä parissa huvipuistolaitteessa jo ennen ruokailua. Koska suurempaa ruuhkaa ei ollut, laitteesta saattoi kävellä suoraan takaisin jonoon ja saman tien sisälle, uudestaan ja uudestaan. Ehkä tästä johtuen huvipuisto vaikutti heti ensisilmäyksestä lähtien todella kivalta ja leppoisalta.

Pojalla ei vielä pituus riittänyt tähän laitteeseen, mutta isosisko viihtyi laitteesta sitten senkin edestä.

Ruokailun ja vesipuistoilun jälkeen lapset saivat olla huvipuistolaitteissa niin kauan kuin vain halusivat. Meillä ei ollut kiire mihinkään. Sanoimme vain, että jättäkää vähän voimia jäljelle Vahakabinettia ja sisäleikkipuisto HyperDinoa varten, niin jaksamme käydä vielä sielläkin.

Vesipuisto

Vesipuistossa on yksi iso allas, yksi pienempien lasten allas sekä muutama iso liukumäki. Ainakin meille se oli tänään riittävästi. Samoin pukukoppeja oli tälle kävijämäärälle vähintäänkin sopivasti. Kaikki sujui ilman minkäänlaista ongelmaa. Mielipiteeseen saattaa tietysti vähän vaikuttaa se, että täydellinen sää nosti väkisinkin suupieliä hymyyn koko päivän.

Oikeita ongelmia ei ollut, joten kehitin sitten pienen ongelman itselleni ihan omin päin. Emme jaksaneet mennä suoraan syömisen jälkeen vesipuistoon, joten lapset menivät leikkimään keinuihin ja kiipeilytelineisiin. Minulla oli siis hetki aikaa ja päätin sitten ryhtyä selvittämään Norjan mökkimme varauksen tilannetta. Olimme peruneet varauksen pari viikkoa ennen matkaa, mutta kyseisessä majoituspaikassa ilmainen peruutus loppui virallisesti jo kuukautta ennen saapumista. Kyse oli yli 200 eurosta, joten olin kirjoittanut Booking.comin kautta majoituspaikkaan jo kaksi kertaa ja toivonut, että koronatilanteen vuoksi voisimme kuitenkin peruuttaa majoituksen veloituksetta. En ollut saanut majoituspaikasta mitään vastausta kumpaankaan viestiin ja Booking.comista saamani vastaukset olivat niin ympäripyöreitä, että niitä tuskin oli ihminen laatinut lainkaan.

Lapset olivat leikkimässä köysiradalla, joten ajattelin, että nythän oli sopiva hetki soittaa suoraan majoituspaikkaan ja kysyä, mikä on tilanne. Virhehän se oli. Puhelimeen vastasi mies, joka kertoi, ettei hän ole saanut Booking.comin kautta mitään viestiä peruuttamisesta. Tämä oli yllättävä tieto ja aika vaikea myös uskoa. Mies oli ystävällinen ja sanoi, ettei maksuton peruutus olisi hänelle mikään ongelma, mutta hän ei pystyisi sitä tekemään. Booking.comin olisi tehtävä se. Hän lupasi kuitenkin ottaa välittömästi yhteyttä Booking.comiin ja selvittää asian. Tämän jälkeen hän soittaisi heti, kymmenen minuutin sisällä, takaisin minulle.

Varmaan jo arvaatkin, miten siinä kävi. Me lähdimme vesipuistoon, vaimo ja tytär isoihin liukumäkiin, minä pojan kanssa pienempään altaaseen. Molemmat lapset olivat niin innoissaan vesipuistosta, ettei mikään asteikko riitä sitä mittaamaan. Itse sen sijaan vilkuilin puhelinta ja olin valmiina kaiken sen metelin keskellä vääntämään kättä vuokramökin peruutusmaksuista. Lopulta ymmärsin onneksi luovuttaa ja kohta jo unohdin koko jutun. Mitään soittoa ei koskaan tullut ja palasin asiaan seuraavan kerran vasta Kilpisjärvellä. Siitä lisää myöhemmin.

Vesipuisto oli siis täydellinen. En tiedä, mikä olisi ollut tunnelma kylmänä ja tuulisena sadepäivänä, mutta sitä ei tarvinnut tällä kertaa miettiä. Jos lapsilta kysyy, niin tulemme ensi kesänä uudestaan. Pahoin pelkään, ettei lottovoittoa ilmojen suhteen osu samaan perheeseen kahta kertaa peräkkäin, mutta Visulahti on kuitenkin sen verran lähellä meitä, että sinne voi lähteä vaikka varta vasten silloin, kun kelit ovat sopivat.

Vahakabinetti & HyperDino

Jos Visulahteen sattuu saapumaan todella pahana sadepäivänä, niin silloin Vahakabinetti ja sisäleikkipuisto HyperDino saattavat vielä pelastaa reissun. Meillä tilanne oli se, että iltapäivällä ilma alkoi olla tukalan kuuma, joten oli hyvä hetki siirtyä vähäksi aikaa sisätiloihin.

Käväisimme ensin Vahakabinetissa. Nimenomaan käväisimme, koska pojan kanssa kiersimme huoneet läpi maksimissaan vartissa. Pojan mielestä paikka oli vähän liiankin hämärä ja vahanuket melkein pelottavia. Menimme pojan kanssa siis edellä, vaimo ja tyttö tulivat hitaammin perässä.

Pojan mielestä nämä olivat aika oudon näköisiä heppuja.

Mitä Vahakabinetista voi sanoa? Osa nukeista oli hyvinkin kömpelön näköisiä ja jopa vaikeasti tunnistettavia, mutta samalla hauskoja. Kokonaisuutena nopea käväisy Vahakabinetissa oli oikein piristävä kokemus. Olen sitä paitsi varma, että jos ja kun tulemme Visulahteen uudestaan, poika haluaa ehdottomasti käydä myös Vahakabinetissa. Sen verran jännää siellä oli. Pakko kuitenkin sanoa, että osana Visulahtiranneketta, jolloin hintaan siis kuuluu kaikki, Vahakabinetti oli kiva välipala, mutta en tiedä, olisinko maksanut tästä vierailusta 28 euroa/ perhe? Ehkä olisin, ainakin sadepäivänä. Ranneke, joka sisältää kaiken, on juuri sen vuoksi kätevä, että tällaisia asioita ei silloin tarvitse miettiä.

Vahakabinetin jälkeen alkoi näyttää siltä, että koko iltapäivän huvipuistoilu oli puristanut lapsista kaikki mehut pois, mutta päätimme kuitenkin kurkistaa nopeasti vielä HyperDinoonkin. Miten väsymys voikin haihtua lapsista niin äkkiä? Täydellisestä uupumuksesta parissa sekunnissa takaisin täyteen vauhtiin. Koska ulkona oli kaunis ilma, paikka oli melkein tyhjä, joten olipa ainakin tilaa juosta ja kiipeillä.

Päivä Visulahdessa ylitti odotukset. Kun lähdimme ajamaan kohti Puumalaa, kaikki olivat tyytyväisiä. Iso tekijä oli tietysti täydellinen sää, mutta paikka oli muutenkin kiva. Totta kai, riippuu paljon siitäkin, mihin vertaa. Ei Visulahti mikään Gardaland ole (lue täältä juttumme ehkä maailman mukavimmasta huvipuistosta), huvi- ja vesipuistoalue on kohtalaisen pieni, mutta lapset viihtyivät, naurua oli paljon ilmassa ja se on tietysti tärkeintä.

Ja ne dinosaurukset! Nehän olivat mahtavia. Mammutti ja mikä lie argentinosaurus vähän ujon näköisinä laiduntamassa suomalaisessa maisemassa. Ei ihan biologian ja evoluution oppikirjasta, mutta hyvin toimii!

Matkalla Mikkelistä Puumalaan (tie 62) ajoimme upeiden järvimaisemien halki. Tie kulkee välillä kuin veden päällä. Kuvaksi tätä on vaikea tallentaa, mutta kannattaa valita tämä reitti, jos siellä päin liikkuu.

Koskenselän lomakylä

Kun saapuu uuteen paikkaan ja luo ensimmäiset mielikuvat siitä, pienetkin asiat ovat merkittäviä. Kun tulimme Koskenselkään, jouduimme ehkä vartin verran jonottamaan ulkona pääsyä vastaanottoon, johon sai mennä vain yksi henkilö kerrallaan. Pieni ja tärkeä asia ei ollut jonottaminen vaan vastaanoton nuori mies, jonka kiireetön olemus toivotti jokaisen asiakkaan varmasti tervetulleeksi. Vaikka ulkona oli pieni jono, hänellä tuntui olevan aikaa vastata kaikkiin kysymyksiin. Heti tuli sellainen olo, että täällä tulemme viihtymään.

Pitkä päivä Visulahdessa oli väsyttänyt meidät, mutta kun löysimme oman leirintämökkimme, kaikki hymyilivät tyytyväisinä. Mökki ei ollut suurempi kuin Sysmässä, mutta paikka oli parempi ja mökkien sijoittelu nerokasta. Mökit olivat rinteessä vähän lomittain siten, että jokaisella on oma pikku siivunsa järvimaisemasta ja vaikka mökit olivat lähekkäin, muita ihmisiä ei edes nähnyt.

Huoltorakennuksia oli useampia ja lähin sijaitsi vain muutaman kymmenen metrin päässä mökistämme. Samanlaista täydellistä keittiötä kuin Sysmässä ei ollut, ainakaan siinä rakennuksessa, mutta mökissä oli mikro, kahvinkeitin, keittolevy ja astioita, joten yhteistä keittiötä ei kaivannutkaan.

Lapset jaksoivat vielä käydä uimassa ja sitten nukkumaan. Aikuiset istuivat vielä hetken mökin lähellä rannassa, joivat lasilliset kuohuviiniä ja ihailivat kaunista iltataivasta. Joku onki läheisellä laiturilla, jostakin kuului vielä lasten ääniä, mutta lomakylä alkoi jo hiljentyä yöpuulle. Täydellinen kesäilta. Itselle jäi Koskenselästä sellainen olo, että jos täällä päin Suomea liikumme, tänne tulemme uudestaan.

Jos edellinen ilta Sysmässä oli ollut vielä vähän hermostunutta sopeutumista matkalla oloon, niin nyt tuntui siltä, että tämähän sujuu hyvin! Edessä olisi vielä kymmenen matkapäivää ja ainoa mieleen tuleva ongelma oli se, ettei niitä ollut enemmän.

Aamulla olisi taas lähtö edessä ja mielellään viimeistään kymmeneltä, sillä ajomatkaa kertyisi nyt vähän enemmän. Jos tähän asti olimme ajaneet lähinnä itää kohti, nyt suunta kääntyisi jo enemmän pohjoiseen. Ensimmäinen kohteemme olisi Olavinlinna, sieltä piipahtaisimme Punkaharjulle pienelle piknikille ja lopulta suuntaisimme yöksi aika erikoiselle mökille Viinijärven rannalle, lähelle Outokumpua. Aloimme kutsua mökkiä ”Tsernobyl”-mökiksi. Seuraavassa jutussa selviää, mistä se johtui.