Suomen ympäri 12 päivässä – osa 5

Viidennelle matkapäivälle on asetettu vain yksi tavoite: Pienen karhunkierroksen kiertäminen ja vielä siten, että kaikille jää retkestä hyvä mieli. 12 kilometrin lenkki tulee olemaan viisivuotiaalle kohtalainen haaste, mutta aikaa reitin kiertämiseen on koko päivä. Tänään auton mittariin kertyy vain 60 kilometriä.

Hyttyset

Olimme ajaneet Kemijärventietä jo lähes Juuman tiehaaraan asti, kun vaimo äkkiä kysyi, että olivathan ne hyttyskarkotteet mukana? No, eivät olleet. Lähinnä tätä päivää varten ne oli alun perin hankittu ja nyt ne olivat siis jossakin kassin pohjalla mökillä. Päättelimme fiksusti, että jos jättäisimme karkotteet mökille, niin hyttysiä olisi koko päivän ainakin miljoona kimpussamme, mutta jos kävisimme hakemassa ne, niin luultavasti hyttysiä ei olisi lainkaan. Joten ei muuta kuin auto ympäri ja uusi yritys.

Olin edellisen kerran Lapissa 2008 kahdestaan vanhemman tyttäreni kanssa. Mieleen on jäänyt, että auton keula oli matkan jälkeen niin täynnä kuolleita hyttysiä, ettei mikään pesuaine tahtonut irrottaa niitä kaikkia. Muistan, että Äkäslompolossa yritin huoltoasemalla pestä tuulilasia puhteeksi hyttysistä, jotta näkisin edes jotakin. Myös Saanan alarinteen koivikoissa väijyi silloin sellainen hyttysarmeija, etten ollut vastaavaa aiemmin kokenut. Nämä muistot mielessäni valmistauduimme siis kohtaamaan hyttyset tällä reissulla.

En tiedä, mistä se johtui, mutta koko tämän matkamme aikana Lapissa ei ollut hyttysiä lainkaan. Varmasti joitakin yksittäisiä näimme Juuman parkkipaikalla tai Mallan luonnonpuistossa, mutta mitään vaivaa niistä ei ollut. Koko matkan pahin hyttyspaikka oli Viinijärven rannalla ollut mökkimme eikä sekään ollut suuri ongelma. Kukaan tässä perheessä ei tästä lähtien enää usko mitään varoittelujani, mutta ehkä se on ihan ok hinta siitä, että saimme tehdä tämän reissun lähes kokonaan ilman hyttysten ininää. Tämän päivän retkikin olisi ollut pahimpaan hyttysaikaan varmasti ihan erilainen.

Pieni karhunkierros

Pieni karhunkierros on 12 kilometriä pitkä reitti Oulangan kansallispuistossa. Korkeuserojensa vuoksi se on luokiteltu keskivaativaksi. Ensin kuljetaan noin 1,5 kilometriä Myllykoskelle, jonka jälkeen kierretään vajaan 9 kilometrin rengasreitti ja lopuksi palataan vielä Myllykoskelta takaisin parkkipaikalle. Olimme tehneet lasten kanssa aiemmin pisimmillään kuuden kilometrin pituisia lenkkejä, joten tämä olisi siis kaksi kertaa sellainen retki. Lähdimme parkkipaikalta liikkeelle puoli kymmenen aikaan aamulla, joten ajattelimme, että vaikka käyttäisimme reittiin kahdeksan tuntia, palaisimme autolle ennen iltaa.

Lue myös Unelmien vuokramökki talvella.

Yöllä oli satanut, mutta koko päivän oli poutaa ja lämpötila oli parinkymmenen asteen paikkeilla. Täydellinen ilma retkeilyyn siis.

Riippusillat olivat eräs asia, jota kaikki odottivat tältä retkeltä ja heti reitin alussa pääsimmekin tutustumaan ensimmäiseen. Niskakosken ylitys sujui reippaasti, ruuhkaa ei ollut. Olin ylittänyt tämän sillan viimeksi 11-vuotiaana ja monta kertaa myöhemmin oli ollut mielessä tulla uudestaan. Nyt olimme täällä.

Myllykoski

Myllykoski (vessa, tulentekopaikka) on vaikuttava kokemus. On sekä kosken pauhu että kiinnostava vanha rakennus. Pienten lasten kanssa täytyy kyllä olla tarkkana. Sen verran hurjalta koski näyttää ja kuulostaa, ettei se ihan turvallisimpia leikkipaikkoja ole. Poika olisi viihtynyt täällä vaikka koko päivän, mutta seuraava riippusilta houkutti kuitenkin jatkamaan matkaa.

Pyöreälampi

Ensimmäisen kunnon tauon pidimme Pyöreälammella (vessa, tulentekopaikka). Lähdöstä oli kulunut jo melkein puolitoista tuntia ja mietimme, oliko vauhtimme liian hidas? Myllykoskella oli mennyt paljon aikaa emmekä muutenkaan olleet pitäneet kiirettä. Edessä tulisi kohta olemaan nousu Kallioportille, joten päätimme jatkaa samalla rauhallisella tyylillä. Ei olisi viisasta väsyttää itseään heti alkumatkasta.

Kallioportti

Ylämäkeä oli jatkunut jonkin aikaa, kun äkkiä saavuimme näköalatasanteelle. Oliko se jo tässä? ihmettelin. Kyllä, paikka oli Kallioportti ja olimme päässeet huipulle kuin huomaamatta. Reitistä oli nyt takanapäin reilu neljännes.

Näkymä ylhäältä on huikea, mutta jyrkkää rotkoa jalkojen alapuolella on vaikea vangita valokuvaksi. Olimme katselleet kuvia tästä paikasta jo viime talvena. Nyt olimme oikeasti täällä ja tekemässä sitä, mistä olimme puoli vuotta puhuneet. Jos saat näistä kuvista ja tästä koko jutusta edes pienen kipinän ensi kesän matkasuunnitelmia varten, niin silloin tämä kirjoittamisen vaiva ei ole ollut turhaa.

Kallioportin jälkeen alkoi sitten laskeutuminen. Portaita on paljon (jossain luki 252), mutta ilman niitä homma olisi vieläkin vaikeampaa. Reitti suositellaan kiertämään sulan maan aikana myötäpäivään, mikä tuntui portaita laskeutuessa ihan hyvältä ajatukselta. Lumisena aikana päinvastainen suunta on varmasti turvallisempi.

Harrisuvanto

Olin jostakin lukenut, että Harrisuvannossa (vessa, tulentekopaikka) hyttyset olisivat kesällä usein riesana, mutta tällä kertaa ei. Turhaan olivat offit repuntaskussa, mutta eivätpä ne siellä paljon painaneet. Sovimme, että pitäisimme tauon vasta myöhemmin, joten emme pysähtyneet Harrisuvantoon pidemmäksi aikaa vaan jatkoimme matkaa seuraavan riippusillan yli.

Lue myös Porekylpyjä Ruissalossa.

Puoliväli

Puolisen tuntia Harrisuvannon jälkeen vähän polulta sivussa oli mukavan näköinen paikka ja siinä päätimme pitää kunnon ruokatauon. Olimme olleet reissussa kolmisen tuntia ja tuntui, että olimme kävelleet jo aika pitkään. Yleensä metsäretkillä lapsilla ei ole ollut tapana pelata puhelinpelejä tai katsella videoita, mutta nyt tehtiin poikkeus. Suunnilleen puolet reitistä oli vielä jäljellä ja ehkä ruoan lisäksi pieni pelihetki toisi voimia loppumatkaa varten.

Kalliosaari

Kalliosaaren paikkeilla, sekä ennen että jälkeen, maisemat ovat huikeita. Sama olo kuin Kallioportilla vaivasi edelleen: tuntui, ettei jylhää rotkomaisemaa mitenkään saanut tallennettua kuviksi, jotka tekisivät oikeutta kohteelleen. Toivottavasti saat kuitenkin jotakin irti näistä kuvista. On tämä hieno reitti!

Jyrävä

Ohitimme Siilastuvan (vessa, tulentekopaikka) lähes pysähtymättä ja pidimme taukoa vasta Jyrävän luona. Yhdeksän metrinen putous pitää kovaa meteliä eikä alla olevan opastaulun mukaan jäädy talvellakaan.

Edessä olisi vielä 3,5 kilometriä matkaa jäljellä, ensin kaksi kilometriä Myllykoskelle ja sieltä 1,5 kilometriä autolle. Päätimme yhdessä, ettemme enää pidä taukoja vaan kävelemme vain reitin loppuun. Poika oli huomannut lähtöpaikalla jäätelömainoksen ja lupasimme tietysti ostaa jäätelöt, jos kahvio vain olisi auki.

Loppurutistus

Viimeiset puolitoista kilometriä Myllykoskelta parkkipaikalle oli reitin ainoa raskas osuus. Pojalla alkoi askel selvästi painaa, joten kävelimme todella hitaasti. Jonkin matkaa jaksaisin poikaa (20 kg) kantaakin, mutta mukavampi tietysti olisi, jos hän kävelisi itse omin jaloin koko reitin. Kiirettä meillä ei ollut mihinkään.

Vielä viimeinen riippusillan ylitys, parisataa metriä metsän läpi ja olimme perillä!

Kello oli kolme eli olimme kiertäneet Pienen karhunkierroksen viidessä ja puolessa tunnissa. Kahvio oli auki, joten pääsimme vielä nauttimaan ansaitut jäätelöt ennen mökille paluuta.

Loppuyhteenveto

Mitä siis voi sanoa Pienestä karhunkierroksesta?

Katso myös Kuukauden luontokuva.

Ensinnäkin, jos mielesi tekee lähteä kiertämään tämä reitti, lasten kanssa tai ilman lapsia, ja olet tottunut kävelemään muutaman kilometrin lenkkejä, niin älä epäröi hetkeäkään. Se onnistuu kyllä. 12 kilometriä on 12 kilometriä niin Pienellä karhunkierroksella kuin missä tahansa muuallakin, mutta kun on päivä aikaa, niin huonompikuntoinenkin kyllä pääsee maaliin.

Toiseksi, vaikka tämän sivuston kumppaneina on retkeilyvarustekauppoja, niin sanon nyt kuitenkin, että jos haluat lähteä retkelle metsään ja luontopoluille, tai vaikka kiertämään Pientä karhunkierrosta, niin ei ole pakko ensimmäiseksi mennä kolkuttelemaan varustekauppojen ovia. Itselläni oli Citymarketin 15 euron tarjouslenkkarit ja Lidlin 12 euron huppari, farkut oli varmaan ostettu joskus Prismasta. Lapsilla oli ihan normaalit kengät. Tavallisilla kamppeilla pärjää ihan hyvin. Palaan tähän asiaan kyllä vielä myöhemmin, kun olemme Kilpisjärvellä.

Kolmanneksi täytyy vielä sanoa, että jos on etsimässä rikkumatonta luonnonrauhaa, niin ei ehkä kannata lähteä tällaisille suosituille reiteille. Erämaatakin Suomesta löytyy. Jos taas haluaa retkeillä enemmän tai vähemmän yhdessä muiden ihmisten kanssa, niin silloin tämä on juuri oikea paikka. Ruuhkaa ei ollut missään, mutta kaikilla taukopaikoilla oli tietysti ihmisiä. Lapsiperheitäkin oli paljon ja kaikki näyttivät olevan liikkeellä iloisin mielin. Monet kulkivat meitä nopeammin, joten aika usein päästimme pieniä porukoita ohitsemme. Roskia en nähnyt reitin varrella maassa kertaakaan. Vaikka ihmisiä olisi paljon liikkeellä, lähes kaikki kyllä tietävät, miten luonnossa kuuluu olla.

Retken jälkeen mökille RukaTupaan saapui kohtalaisen väsynyt, mutta itseensä tyytyväinen perhe. Poika nukahti aikaisin ja nukkui 12 tuntia putkeen. Voimille oli varmasti ottanut ja uusia voimia tarvittiinkin, sillä seuraava päivä tulisi myös olemaan haasteita täynnä. Koko matkan pääkohde Kilpisjärvi olisi vuorossa jo alle vuorokauden kuluttua, mutta välissä oli vielä 590 pitkää kilometriä. Yksi matkan rankimmista ajopäivistä olisi siis nyt edessä.

Seuraa meitä Blogit.fi-sivustolla tai Facebookissa.

Kiitos, jos jaat Facebook-julkaisujamme myös kavereillesi!

Tästä pääset sarjan seuraavaan osaan Suomen ympäri 12 päivässä – osa 6.

Tästä pääset sarjan edelliseen osaan Suomen ympäri 12 päivässä – osa 4.