Kuudennen päivän matkasuunnitelma on yksinkertainen: lähdemme Rukalta aikaisin liikkeelle, syömme aamiaista Kemijärvellä ja pysähdymme Sodankylässä ostoksilla sekä ottamassa pari nostalgiakuvaa. Sen jälkeen vain ajamme ja ajamme, kunnes saavumme Kilpisjärvelle. Siellä meitä pitäisi odottaa matkan ensimmäinen mökki, jossa on sauna. Kilometrejä kertyy mittariin 590 ja poroja näkyy matkan varrella lähes yhtä paljon.
Poika oli vielä aamullakin hämmentyneen ylpeä siitä, että rankka kävelyretki, josta oli puoli vuotta puhuttu etukäteen, olikin ollut niin helppo. Ei kuulemma tuntunut enää edes jaloissa.
Pieni karhunkierros oli tosiaan sujunut paremmin kuin hyvin. Ei tarvittu edes sadetakkeja tai hyttyshattuja. Löysin vielä yhden kuvan, jossa tyttö ja poika kävelevät sortseissa ja t-paidoissa jossakin reitin loppupuolella käsi kädessä kohti maalia. Vaikka olen tunnetusti optimisti, niin tähän visioon minunkaan mielikuvitukseni ei kyllä etukäteen pystynyt.
Edessä olisi pitkä ajopäivä, joten lähdimme liikkeelle jo ennen kahdeksaa. Aikuiset joivat vain kupilliset kahvia ja lapset hotkaisivat jugurtit; varsinaisen aamiaisen pysähtyisimme syömään jossakin Kemijärven paikkeilla. Aamukahvilla huomasin terassin pöydässä klassisen ”We were here” -kaiverruksen. Mekin olimme olleet täällä, RukaTupa oli ollut hyvä majapaikka meille, mutta nyt olimme valmiita jatkamaan matkaa.
Kemijärven ABC:llä tankkasimme sekä auton että itsemme. Kahdeksan tunnin ajomatka olisi aikamoinen urakka, mutta päätimme tehdä tästäkin hyvän päivän. Tarkoitus oli ajaa kohti Sodankylää Pyhätunturin ja Luostotunturin kautta, mutta jotenkin missasimme ensimmäisen tienhaaran (tie 962). Vastaan tuli kuitenkin toinen tienhaara (tie 9621), jolle käännyimme ja hyvä niin, sillä juuri tällä reitillä näimme paljon poroja. Jotakin erityistä noissa samaan aikaan sekä ylväissä että söpöissä eläimissä on.
Olin 11-vuotiaana ensimmäisen kerran Lapissa ja muistan Sodankylästä poropatsaan (virallisesti Poro ja lappalainen) sekä pienen puukirkon. En ole lainkaan nostalgiaan taipuvainen ihminen, mutta nuo kaksi seuraavaa kuvaa oli kuitenkin pakko käydä ottamassa. Ajattelin ikuistaa lapsista virallisen näköisen potretin patsaan edessä (muistaakseni itsestäni on olemassa sellainen), mutta yritäpä ottaa viisivuotiaasta normaalia kuvaa, jos hän on päättänyt esitellä kaikkein hullunkurisimmat ilmeensä juuri sillä hetkellä. Eihän siitä mitään tullut.
Erityiskiitokset kahdelle nuorelle oppaalle Sodankylän vanhalla puukirkolla. Saimme kuulla pikaisen vierailumme aikana kiinnostavaa tietoa kirkosta, joka on rakennettu jo 1689.
Sodankylän ja Kilpisjärven välisestä viiden tunnin ajomatkasta ei ole paljon kerrottavaa. Koska tällä reissulla keskityimme lähinnä Kuusamoon ja Kilpisjärveen, iso osa Keski-Lappia jäi nyt mieleen vain tasaisen kauniina maisemavirtana ja mukavilta kuulostavina paikanniminä: Jeesiö, Kotakumpu, Utkujärvi, Kätkäsuvanto, Sonkamuotka… Pallastunturilla oli ollut tarkoitus piipahtaa nopeasti, mutta ajatus isosta saunamökistä vei tällä kertaa voiton kaikesta muusta. Halusimme vain perille.
Lopulta alla oleva bussipysäkki toivotti meidät tervetulleeksi seuraavaan majapaikkaamme, Tundrean lomakeskukseen.
Kahdeksan tunnin ajomatka oli ollut pitkä ja varsinkin viimeinen tunti vaivutti koko porukan kuin horrokseen. Kaikki vain odottivat, milloin Saanan helposti tunnistettava silhuetti ilmestyisi näkyviin. Taas kerran täydet pisteet takapenkille! Ei hyttysiä Lapissa eikä kinastelua takapenkillä. Tuntuu, että tällä reissulla mikään ei mene sillä tavalla, mihin on etukäteen varauduttu.
Kirjoitin tämän sivuston aivan ensimmäisessä jutussani (Koko perheen seikkailu), että kun koko perhe seikkailee yhdessä ja yrittää vieraassa ympäristössä keksiä ratkaisuja vastaantuleviin tilanteisiin, se väkisinkin hitsaa porukkaa yhteen. Tällä matkalla se on jälleen tullut todistetuksi.
Alun perin tarkoituksena oli ollut olla yksi yö Tundrean mökissä, sitten kaksi yötä Norjassa, minkä jälkeen taas yksi yö Tundreassa ennen paluumatkalle lähtöä. Kun peruutimme Norjaan menon, yritin turhaan etsiä Kilpisjärveltä vapaata, meidän budjettiimme sopivaa mökkiä. Voisimme tietysti nukkua teltassa, mutta alle 10 asteen lämpötiloissa ja sateessa se ei meidän varusteillamme kuulostanut hyvältä ajatukselta. Lopulta lähetin Tundreaan sähköpostia ja kysyin, löytyisikö heiltä minkäänlaista majoitusta noiksi kahdeksi yöksi? Kuten arvelinkin, mökkejä ei ollut enää vapaana, mutta heillä oli yllättävä ehdotus: 50 €/yö voisimme yöpyä kodassa. Kun vaihtoehtona oli teltta, niin kota, oli se sitten millainen tahansa, kuulosti loistavalta ajatukselta.
Lue myös Unelmien vuokramökki talvella.
Viettäisimme siis neljä seuraavaa yötä Tundrean lomakeskuksessa, mutta joutuisimme hyppelemään kamppeinemme pari kertaa paikasta toiseen. Kuulosti vähän rasittavalta, mutta olimme päättäneet jo etukäteen, että emme antaisi sen häiritä itseämme. Kaikkia kiinnosti, millainen kota olisi? Nyt voin sanoa, että se oli meille aikamoinen yllätys, mutta siitä tarkemmin vasta seuraavassa osassa.
Pienemmän yllätyksen kohtasimme heti, kun saimme mökin avaimen. Mökki oli nimittäin TODELLA iso ja sen seinässä luki 8-11. Mökkimme numero 8 olikin siis huoneisto isommassa rakennuksessa. Oli pakko käydä heti tarkistamassa varauksesta tiedot ja kyllähän siellä selvästi sanottiin, että saunallinen huoneisto. Tämä moka meni kokonaan omaan piikkiini. Mutta mökki tai huoneisto, ihan sama. Lapset olivat innoissaan yläkerrasta ja vaimo muuten vain kaikkien leirintämökkien jälkeen avarasta tilantunnusta. Itse napsautin heti ensi töikseni saunan päälle.
Kello oli jo päälle yhdeksän, mutta halusimme kuitenkin tehdä pienen kierroksen lähiympäristössä. Näimme alueella kaksikin kotaa. Kumpi niistä olisi meidän? Löytyi myös puro, jonka takana kohosi Saanan tuttu muoto. Olimme matkanneet melkein koko Suomen halki, 1865 kilometriä, ja nyt olimme täällä. Olimme perillä.
Seuraava päivä on seitsemäs matkapäivämme. Olemme siis olleet reissussa jo viikon! Lähdemme mökiltä kiivetäksemme Saanalle, mutta vauhdissa vaihdamme suunnitelmaa ja kohta olemme jo Malla-laivan kyydissä matkalla kohti Kolmen valtakunnan rajapyykkiä. Sieltä palattuamme siirrymme kahdeksi yöksi asumaan kotaan. Siitä enemmän seuraavassa osassa.
Seuraa meitä Blogit.fi-sivustolla tai Facebookissa.
Kiitos, että jaat Facebook-julkaisujamme myös kavereillesi!
Tästä pääset sarjan seuraavaan osaan Suomen ympäri 12 päivässä – osa 7.
Tästä pääset sarjan edelliseen osaan Suomen ympäri 12 päivässä – osa 5.
