Suomi

Suomen ympäri 12 päivässä – osa 9

Suomen ympäri 12 päivässä – osa 9

Yhdeksännen matkapäivän sää on aamusta lähtien sateinen ja kylmä. Kilpisjärvi haluaa selvästi näyttää meille, että vaikka on keskikesä, niin näillä leveysasteilla kaikki on mahdollista. Suunnitelmana on kuitenkin säästä huolimatta lähteä tänään retkelle Mallan luonnonpuistoon ja yrittää kiivetä Pikku-Mallalle. Sitä ennen sanomme haikeat hyvästit upealle kodallemme ja siirrymme viimeiseksi Kilpisjärven yöksi todelliseen huippumökkiin.

Alkuperäisen suunnitelman mukaan meidän piti nukkua kaksi edellistä yötä Norjassa. Olin ajatellut niin, että sieltä paluun jälkeen ja ennen varsinaiselle kotimatkalle lähtöä, olisi hyvä olla majapaikka, jossa kaikki olisi helppoa. Olin siis varannut meille Tundrean ison Saana-mökin. Sama ajatusmalli on ollut käytössä aiemminkin, esimerkiksi pari vuotta sitten Italiassa, missä se ei kyllä ihan toiminut (Milano ja viimeisen illan periaate). Toinen syy isoon mökkiin oli se, että siinä vaiheessa kevättä, kun olin majoitusta varaamassa, ei ollut enää liiemmin edullisempia vaihtoehtoja tarjolla. Joka tapauksessa, kahden unohtumattoman kotayön jälkeen odotukset olivat kovat.

Lue myös koskettava tarina uskollisesta retkikumppanistamme eli Oodi seikkailurepulle.

Kota oli ollut todellinen elämys, jota emme olleet osanneet edes etukäteen odottaa. Vessa, keittiö ja (maksullinen) suihku olivat kuitenkin noin 50 metrin päässä, mikä olisi pidemmän päälle alkanut tuntua hankalalta. Nyt toiveissa oli paikka, josta löytyisivät kaikki mahdolliset mukavuudet.

Saana-mökki. Tundrean lomakeskus.

Tämän viimeisen Kilpisjärven mökin hinta, 203 €/yö, vei viidesosan 12 yön majoitusbudjetistamme, mutta kyllä se oli sen arvoista. Odotukset täyttyivät sataprosenttisesti. Neljässä makuuhuoneessa oli meille jo liikaakin tilaa. Tässä mökissä pystyisi majoittumaan mukavasti vaikka kaksikin perhettä.

Mökki oli kaikin puolin kuin kodan vastakohta. Oli astianpesukone, pyykinpesukone ja pyykinkuivauskaappi. Sauna oli tyylikäs ja tilava. Yhtään kodan savuntuoksuista muistoa himmentämättä on pakko sanoa, että tässä kohtaa matkaa ja tällaisella kurjalla kelillä Tundrean lomakeskuksen Saana-mökki numero 19 oli juuri sitä, mitä me nyt tarvitsimme.

Saana-mökki. Tundrean lomakeskus.
Saana-mökki. Tundrean lomakeskus.

Sarjan viimeisessä osassa tulen käymään läpi tämän matkan kustannuksia, mutta tähän väliin pari sanaa majoituksen valinnasta. Itse tykkään valita majoituspaikat siten, että välillä yövytään todella edullisesti ja siitä johtuen jonakin yönä on mahdollista valita vähän kalliimpi vaihtoehto. Matkasta ei silloin, ainakaan yöpymisten osalta, tule tasapaksua, vaan siitä muodostuu jonkinlainen tarina. Tälläkin matkalla neljä ensimmäistä yötä maksoivat yhteensä melkein saman verran kuin tämä yksi yö Saana-mökissä.

Ymmärrätkö tätä logiikkaa vai onko tämä ajattelutapa mielestäsi ihan järjetön? Olisi kiinnostavaa saada jotain palautetta tuonne kommentteihin.

Kun muutto oli tehty, oli aika ryhtyä suunnittelemaan Pikku-Mallan retkeä. Katsoin sääennusteesta, että koko päivä tulisi olemaan epävakainen. Aurinkokin voisi jossakin vaiheessa pilkistää, mutta lyhyttäkään kokonaan poutaista jaksoa ei ollut odotettavissa. Lämpötila olisi samoissa lukemissa kuin Saanallakin eli vajaassa kymmenessä asteessa. Jos halusimme lähteä kiipeämään Pikku-Mallalle, oli siis varauduttava siihen, että se olisi tehtävä ihan kunnon sateessa.

Vaimo totesi jo edellisenä iltana, että Saanan valloitus riittää hänelle. Ensin neljä kilometriä jatkuvasti ylämäkeen ja sen jälkeen saman verran alamäkeen, oli tuntunut jaloissa enemmän kuin esimerkiksi Pieni karhunkierros muutama päivä sitten. Tyttö sen sijaan sanoi, että hän halusi lähteä mukaan. Kun olimme jo tekemässä lähtöä, poikakin ryhtyi pukemaan vaatteita päälleen.

Olimme edellisenä iltana käyneet paikallisessa kaupassa ja ostaneet molemmille lapsille pipot ja sormikkaat. Tämä meidän olisi pitänyt tehdä jo ennen Saanalle kiipeämistä, mutta sitä on tässä vaiheessa myöhäistä harmitella. Kun lähdimme ajamaan mökiltä kohti Mallan luonnonpuiston parkkipaikkaa, pojallakin oli nyt siis ihan kunnon varusteet: pipo, sormikkaat, sadetakki ja kumisaappaat. En kuitenkaan ollut ollenkaan varma, miten tämä reissu tulisi sujumaan, sillä poika vaikutti haluavan mukaan vain, koska isosiskokin oli lähdössä.

Mallan luonnonpuiston parkkipaikka oli tupaten täynnä. Kun lopulta löysin autolle paikan melkein mahdottoman umpikujan perältä, alkoi rankkasade. Odotimme hetken autossa, että pahin kuuro meni ohi ja lähdimme liikkeelle. Muutamassa minuutissa saavuimme Siilaskosken ylittävälle sillalle. Kun maisemat ovat tällaisia ja siihen lisätään vielä rauhoittava kosken kohina, niin tuntui siltä, että oliko edes tarpeellista mennä pidemmälle? Jatkoimme kuitenkin matkaa.

Siilaskoski. Kilpisjärvi. Finland.
Siilaskosken silta. Taustalla Pikku-Malla.
Siilaskoski.
Siilaskoski.

Siilaskosken jälkeen matkaa taitetaan tunturikoivikossa. Välillä rinne on kohtalaisen jyrkkä ja kalteva, joten eteneminen ei ole ihan helppoa. Tuuli ei osunut tälle puolelle tunturia ja kun sade lakkasi, hyttysiäkin oli jonkin verran liikkeellä. Avasin pojan sadetakkia, ettei hänelle tulisi liian kuuma. Jälkeenpäin tajusin, että minun olisi pitänyt ehkä riisua sadetakki kokonaan pois.

Mallan luonnonpuisto.
Mallan luonnonpuisto.

Nousu oli välillä todella jyrkkää ja kivikkoista. Olimme jo pitäneet yhden tauon, jonka jälkeen oli kuljettu vasta muutama sata metriä, kun poika sanoi, ettei hän jaksa enää kävellä. Pysähdyimme polun varteen syömään eväitä. Olimme tulleet vasta parisen kilometriä autolta ja noin puolen kilometrin päässä edessä olisi risteys, josta Pikku-Mallan huipulle olisi vielä reilu kilometri.

Ajattelin ensin, että syömme rauhassa eväitä ja lepäämme kunnolla, minkä jälkeen jatkamme matkaa. Hyvin äkkiä ymmärsin, että poika ei oikeasti jaksanut pidemmälle. Ehkä jyrkkä nousu ja hengittämätön sadetakki yhdistettynä vielä painaviin kumisaappaisiin oli ollut sellainen yhdistelmä, joka oli vienyt kaikki voimat. Söimme eväät, otimme piknikpaikasta kuvat ja totesimme, että tällä seikkailulla tämä kohta oli meidän päätepisteemme. Seuraavalla kerralla, ehkä parin vuoden kuluttua, jatkamme pidemmälle.

Lue myös 7 keinoa selviytyä marraskuusta.

Kaksi kilometriä takaisin autolle kesti kauan, ehkä tunnin. Kuljimme hitaasti, jotta poika ei väsyisi enää enempää. Soitin vaimolle, että hän laittaisi saunan päälle, sillä täältä oli tulossa märkiä ja väsyneitä reissaajia. Mökille päin ajaessa vilkaisin Pikku-Mallan huippua ja ymmärsin, etten ollut vielä valmis luovuttamaan.

Vein siis lapset mökille ja lähdin itse ajamaan takaisin. Tyttö ei enää jaksanut lähteä mukaan, minkä ymmärsin oikein hyvin. Ei tässä minunkaan lähtemisessäni ihan järkeä ollut, sillä vettä satoi nyt taukoamatta, mutta halusin käydä ottamassa Saanasta kuvan Pikku-Mallan huipulta käsin. Nyt jälkeenpäin olen iloinen, että kävin sen tekemässä.

Mallan luonnonpuisto.

Kun olin liikkeellä yksin, pystyin tietysti kulkemaan nopeampaa vauhtia kuin lasten kanssa. Puolessa tunnissa olin noussut rinnettä samaan kohtaan, mistä aiemmin käännyimme takaisin. Yksin vaeltaminen on hyvin erilaista kuin reissaaminen koko perheen kesken. Siinä on omat hyvät puolensa, kun saa vapaasti itse päättää aikataulunsa ja reittinsä, mutta jotakin jää myös uupumaan. Yhteisen kokemuksen jakaminen on sekin mukavaa ja tärkeää.

Ihmisiä oli kehnosta säästä huolimatta paljon liikkeellä, myös lapsiperheitä. Siinä yksin kulkiessa oli aikaa miettiä ja huomasin ajattelevani, että olinko ollut pojan kanssa liian varovainen? Eilen Saanalla olin päättänyt, ettei hän jatka pidemmälle, koska oli liian kylmä ja tänään poika oli selvästi liian väsynyt jatkamaan. Näin monia perheitä, jotka puskivat tuulesta ja sateesta välittämättä eteenpäin. Mietin, että isommat lapset ymmärtävät jo huipulla käynnin hienouden, mutta olisiko viisivuotiaalle mukava retki kuitenkin tärkeämpi kuin käynti 50 tai 100 metriä korkeammalla merenpintaan nähden?

Mallan luonnonpuisto.
Mallan luonnonpuisto.

Jokainen vanhempi tuntee parhaiten omat lapsensa ja tietää, mikä heistä on hauskaa ja mikä liian rankkaa. Joka tapauksessa, kun käännyin ison haljenneen kiven luota kohti Pikku-Mallan huippua, olin iloinen siitä, että lapset olivat jo mökillä. Hyytävä tuuli, joka oli eilen ollut Saanalla, puhalsi nyt vähintäänkin samalla voimalla täällä. Ei tämä ollut, ainakaan meidän varusteillamme, mikään mukava koko perheen retki-ilma.

Mallan luonnonpuisto. Taustalla Siilasjärvi.
Iso-Malla. Mallan luonnonpuisto.
Mallan luonnonpuisto.

Kun nousee jyrkkää mäkeä vastatuuleen, 1,1 kilometriäkin tuntuu jo pitkältä matkalta. Sade oli hetkeksi tauonnut ja aurinkokin kurkisti silloin tällöin pilvien takaa. Tuuli piti kuitenkin huolen siitä, ettei maisemaa voinut pysähtyä ihailemaan kovin pitkäksi aikaa, sillä silloin kylmyys tuntui pureutuvan suoraan luihin asti.

Pikku-Malla. Mallan luonnonpuisto.

Näkymä Pikku-Mallan huipulta oli juuri niin kaunis kuin olin ajatellutkin. Saana näytti tästä suunnasta vähän erilaiselta kuin miltä se yleensä kuvissa näyttää. Tuo aivan ylimmäisenä oleva artikkelikuva on yksi suosikkejani koko tältä matkalta.

Tuulta ei tosiaan pysty kuvassa näkemään, mutta voin kertoa, että Pikku-Mallan huipulla sitä oli aivan riittävästi. Kuvien ottaminenkin oli vaikeaa, kun tuuli horjutti tasapainoa jatkuvasti. Olin ajatellut pitää huipulla pienen evästauon, mutta se ei todellakaan ollut mahdollista. Muutaman minuutin maisemien ihailun jälkeen olin valmis lähtemään paluumatkalle.

Pikku-Malla. Taustalla Saana.

Kun saavuin neljättä kertaa Siilaskosken ylittävälle sillalla saman päivän aikana, aloin itsekin jo tuntea jaloissani väsymystä. Ensimmäinen reissu oli ollut neljä kilometriä ja tämä toinen seitsemän kilometriä, joten takana oli 11 kilometriä tarpomista välillä aika hankalassakin maastossa. Pysähdyin sillalle ottamaan vielä viimeisen valokuvan tältä retkeltä.

Lupasin Pienen karhunkierroksen jälkeen palata varusteasiaan, joten tehdään se nyt. Olen edelleen sitä mieltä, että jos haluat lähteä metsään retkelle tai vaeltaa perheen kanssa muutaman kilometrin luontopolun (tai jopa Pienen karhunkierroksen), sinun ei VÄLTTÄMÄTTÄ tarvitse hankkia erityisiä varusteita sitä varten. Retkeily ei ole rahasta kiinni. Tavalliset vaatteet ja jalkineet riittävät.

Nyt heinäkuussa 2021 Kilpisjärvi näytti meille, että näissä olosuhteissa meidän varusteillamme aletaan olla jo äärirajoilla. Tyttö ja vaimo sinnittelivät Saanan huipulle asti, mutta paremmilla varusteilla me kaikki olisimme voineet sen tehdä ja vielä paljon mukavammin. Kehuin Pienen karhunkierroksen jälkeen Citymarketin 15 euron tarjouslenkkareitani. Olen pärjännyt niillä oikein hyvin 12 kilometriä Pienellä karhunkierroksella, 6 kilometriä Kolmen valtakunnan rajapyykillä, nelisen kilometriä Saanalla ja nyt 11 kilometriä Pikku-Mallalla.

Vasta tämänpäiväisen retken jälkeen aloin kaivata parempia kenkiä. Jatkuva kivikossa kävely alkoi nyt ottaa jalkapohjien päälle. Lenkkareiden ohut pohja ei antanut enää tarpeeksi suojaa. Joten, 33 kilometriä siihen tarvittiin, mutta olen nyt valmis tunnustamaan, että jonkinlaiset vaelluskengät tai ainakin ulkoilu- tai retkeilykengät on ihan hyvä hankinta, jos suunnitelmissa on pidempi reissu vähän vaikeammissa olosuhteissa.

Tämän viimeisen Siilaskosken sillalta otetun kuvan myötä Mallan luonnonpuistolle kiitos ja näkemiin. Muun muassa Kitsi-putous jäi tällä reissulla näkemättä, mutta ei se mitään. Tulemme joskus vielä takaisin.

Siilaskoski.

Viimeisenä aamuna Kilpisjärvellä heräämme tähän mennessä kylmimpään säähän. Mittari näyttää vain kuusi astetta lämmintä. On aika lähteä paluumatkalle kohti kotia, mutta edessä on vielä kolme päivää ja kaksi yötä sekä 1395 kilometriä. Seuraava majapaikkamme on lapsille täydellinen yllätys, mutta siitä enemmän seuraavassa osassa.

Seuraa meitä Blogit.fi-sivustolla tai Facebookissa.

Kiitos, että jaat Facebook-julkaisujamme myös kavereillesi!

HALTI FARA 2 MID
HALTI FARA II W MID
HAGLÖFS TIGHT LARGE
OSPREY HIKELITE 26
FJÄLLRÄVEN GREENLAND TOP LARGE
DEUTER SPEED LITE 20

Tästä pääset sarjan seuraavaan osaan Suomen ympäri 12 päivässä – osa 10.

Tästä pääset sarjan edelliseen osaan Suomen ympäri 12 päivässä – osa 8.

2 comments

  1. Varmaan hyvä ratkaisu, että lähdit vielä kipuamaan. Joskus tuollaisissa tapauksissa, kun päättää toisin, saattaa se jälkikäteen jäädä hieman kaivelemaan. Olen samaa mieltä, että yksittäisiä, lyhehköjä, patikkaretkiä pystyy menemään melkein missä tahansa varusteissa. Mutta kun patikoi useampana päivänä tai riittävän kivikkoisessa ja hankalassa maastossa, on vaelluskengät hyvä olla. Lisäksi ne pitävät myös vettä, joka on huomattava etu.

  2. Halusin kiivetä Pikku-Mallalle ja olen tyytyväinen, että tein niin. Hieno kokemus ja huikeat maisemat Saanan suuntaan. Varusteiden suhteen totta joka sana.

Vastaa käyttäjälle Reissuperhe Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *