KOKO PERHE REISSAA
Kanariansaaret

Täydellinen suunnitelman vaihto

Täydellinen suunnitelman vaihto

Tykkään suunnitella matkoja. Voisin helposti istua kokonaisen päivän koneella ja selata matkakohteita, hotelleja ja lentoja. Karttojen ja aikataulujen tuijottaminen on minulle parasta viihdettä. Käyn jopa kurkistamassa Google mapsin katunäkymästä, miltä näyttää oikeasti se talo, jonka kulmasta pitää kääntyä hotellille. Haluan olla valmistautunut kaikkiin mahdollisiin tilanteisiin. Kun vaimo tai lapset kysyvät jotakin, minulla on aina vastaus valmiina.

Tuon punatiilisen rakennuksen luota käännytään vasemmalle. Mistä tiedät? Minä vain tiedän.

Aika usein käy kuitenkin niin, että vaikka tekemäni suunnitelmat olisivat saumattoman täydellisiä, reissussa niitä joutuu kuitenkin vähän säätämään.

Las Palmas, Gran Canaria.

Hotellimme oli Las Palmasissa Gran Canarialla. Olin suunnitellut päiväretken bussilla saaren eteläosaan, Maspalomasiin. Olin varmistanut sääennustuksesta, että tuuli olisi sinä päivänä heikkoa ja aurinko paistaisi koko päivän. Lapset voisivat rakentaa valtavan hiekkalinnan, josta ottaisin matkamuistoksi komean kuvan. Vanhemmat lepäilisivät auringossa aaltojen pauhua kuunnellen. Leppoisa rantapäivä.

En tiedä, olinko ymmärtänyt sääennustuksen jotenkin väärin, mutta kun pääsimme perille, niin auringosta ei ollut tietoakaan ja hiekka lensi kuin Saharassa suurina pilvinä pitkin autiota rantaa. Kohta tyttö jo valitti, että silmiin sattuu ja viimeistään siinä vaiheessa ajatus rennosta rantapäivästä hautautui syvälle hiekkaan. Oli siis keksittävä jotakin muuta.

Olimme juuri miettimässä, mitä oikein tekisimme, kun ruotsalainen lomaosakemyyjä huomasi meidät. Sanoin naiselle heti, että kiitos, mutta ei. Olin kerran tuhlannut monta tuntia kallista loma-aikaa kyseiseen puuhaan ja saanut palkkioksi rikkinäisen kameran sekä matkan, joka kuulosti hyvältä, mutta ei sitten lopulta ollutkaan minkään arvoinen. Sen jälkeen vastaukseni kymmenissä vastaavissa tilanteissa oli aina ollut kohtelias, mutta jyrkkä Ei.

Maspalomas, Gran Canaria.

Nainen oli kuitenkin sinnikäs. Hän kertoi, että hänen olisi pakko löytää joku asiakas ja pian. Tuulisella rannalla oli vain vähän ihmisiä ja hekin olivat huonolla tuulella. Please, help me! Paikka olisi Puerto Ricossa, menisimme sinne taksilla ja kävisimme nopeasti tutustumassa yhteen lomaosakekohteeseen. Aikaa kuluisi noin tunti. Palkkioksi saisimme kohteessa hyvät cafe con lechet sekä veneretken delfiinejä bongaamaan.

Mietin, että ainakin pääsisimme taksilla kätevästi Puerto Ricoon, jossa olisi suojaisampi ranta. Oli vasta aamupäivä, joten aikaakin olisi vielä vaikka mihin. Delfiiniretki kuulosti myös tytöstä coolilta. Joten why not?

Pian jo istuimme taksissa. Aikaa esittelyssä tai sen odottelussa kului kaiken kaikkiaan ainakin puolitoista tuntia, mutta ei kuitenkaan enempää. Suomalainen esittelijä tajusi tietysti heti, että emme olleet kiinnostuneita lomaosakkeista, mutta oli ihan hauskaa käydä tutustumassa ylelliseen huoneistoon, jossa kaikki oli upouutta ja maisema Puerto Ricon satamaan täydellinen.

Aikaisemman kokemuksen perusteella olin vähän skeptinen delfiiniretken suhteen, mutta tällä kertaa saimme vähintäänkin sen, mitä meille luvattiin. Kun kaksikerroksinen kiikkerä paatti oli ajanut jo melkein puoli tuntia suoraan kohti ulappaa, kysyin kapteenilta, että löytääkö hän delfiinit joka kerta? Hän nyökkäsi itsevarmasti ja sanoi, että ylätasanteelta näkee paremmin, kannattaa kohta mennä sinne.

Vaikka vene keinuikin aika lailla, olin siihen asti pystynyt jotenkin pitämään pahoinvoinnin tunteen kurissa. Mutta kun kiipesin ylätasanteelle, ymmärsin heti, että keinunta siellä oli potenssiin kymmenen verrattuna veneen sisälle. Silloin näin delfiinit ja unohdin koko pahoinvoinnin. Otin kymmenittäin kuvia ja luulen, että juuri kameran linssin läpi katsominen koitui lopulta kohtalokseni.

Pääsin vaivoin alakertaan, löysin onneksi vessan ja sinne menivät niin cafe con lechet kuin aiemmin syöty aamiainenkin.

Leppoisa päivä rannalla olikin lennossa vaihtunut silmät avaavaan delfiiniretkeen. Nyt viimeistään ymmärrän, miksi delfiinit eivät kuulu uima-altaaseen. Niin kovaa vauhtia, niin villeinä ja vapaina ne uivat. Niiden paikka on selvästi keskellä avointa merta.

Suunnitelma on hyvä olla olemassa, mutta jopa tällainen täydellisten matkasuunnitelmien yliarkkitehti ymmärtää, että vielä tärkeämpää on tarvittaessa osata vaihtaa suunnitelma uuteen ja joskus jopa parempaan.

Seuraa Facebookissa:

https://www.facebook.com/Reissuperhe

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *