KOKO PERHE REISSAA
Suomi

Teijo – karpaloretki Matildanjärven ympäri

Teijo – karpaloretki Matildanjärven ympäri

Kuten aiemmista jutuista olet ehkä lukenut, olemme retkeilleet Teijon kansallispuistossa usein, mutta Matildanjärven ympäri emme olleet vielä kertaakaan kiertäneet. Nyt olemme. Matildanjärven kierros on 5,5 kilometriä pitkä rengasreitti, joka lähtee Teijon Luontokeskukselta ja sinne myös yhtä kokemusta rikkaampana lopulta päädytään. Meidän retkemme kesti kaksi ja puoli tuntia.

Reitti kulkee lähes koko ajan aivan järven tuntumassa.

Matkan alkuosa kuljetaan samoja polkuja, joita pitkin olemme useasti käyneet Roosinniemessä, joten tiedot parkkipaikoista jne. löydät helpoiten tästä jutusta. Nyt ei vain käännytäkään vasemmalle Roosinniemeen, vaan jatketaan pitkospuita pitkin suon yli eteenpäin. Toisaalta, jos et ole koskaan käynyt Roosinniemessä, sielläkin kannattaa piipahtaa. Lisämetrejä ei reittiin kovin monta tule.

Teijon kansallispuisto.

Ajattelin jo lähtiessä, että syyskuussa suolla voisi olla karpaloita ja olihan niitä. Karpalot ovat happamia ja kaikki eivät niistä pidä, mutta toisille ne ovat suurta herkkua. Esimerkiksi karpalokiisseli ja kermavaahto on aivan lyömätön yhdistelmä. Jos olet maistanut, niin tiedät, mistä puhun. Meidän perheemme jakaantuu tämän asian suhteen tasan 50/50. Minä ja poika tykkäämme karpaloista, vaimo ja tytär eivät yhtään.

Emme ryhtyneet marjoja sen enempää poimimaan, mutta pojan kanssa söimme muutaman kourallisen. Vaimo ja tytär maistoivat hekin sentään irvistellen pari marjaa. Vasta kun suo oli jo takana päin, ymmärsin, että olin kokonaan unohtanut ottaa karpaloista kuvia. Onneksi siihen tarjoutui myöhemmin vielä uusi tilaisuus.

Aika pian Roosinniemen jälkeen käännytään vasemmalle kohti Vicksbäckinlahtea. Eksymään ei pääse, siitä ei tarvitse huolehtia, viittoja on kyllä tarpeeksi siellä, missä niitä tarvitaan. Tästä eteenpäin reitti oli meillekin uusi ja tuntematon. Tutuissa paikoissa on mukava käydä, mutta kun löytää uuden kauniin paikan, se on aina elämys. Kun kohta saavuimme Väliojalle, joka yhdistää Matildanjärven ja Puolakkajärven toisiinsa, ymmärsimme heti, että tässä on kaunis paikka. Olen nähnyt järven yli Roosinniemestä, että täällä on ollut tuli, mutta nyt nuotiopaikka oli purettu kokonaan pois.

Teijo. Matildanjärven kierros. Välioja.
Teijo. Matildanjärven kierros. Välioja.
Teijo. Matildanjärven kierros. Välioja.
Teijo. Matildanjärven kierros. Välioja.

Tällä kertaa järveltä puhalsi kova ja kylmä tuuli, joten emme jääneet Väliojalle pidemmäksi aikaa. Päätimme kulkea vielä vähän matkaa eteenpäin ennen kuin pysähtyisimme piknikille. Suo jäi taakse ja sukelsimme metsään. Polku kulkee koko ajan lähellä rantaa ja monessa kohtaa rannan tuntumassa on pieniä kallioisia niemiä tai melkein kuin saaria, joihin kuitenkin pääsee pitkospuita pitkin kulkemaan. Poikkesimme reitiltä jokaiseen pikku saareen ja aina lapset sanoivat heti, että tänne tulemme ensi kesänä teltan kanssa. Hankimme vuosi sitten teltan, mutta olemme käyttäneet sitä vain viime vuonna kahtena yönä Yyterissä (Telttaretki Yyteriin). Tarkoitus oli tänä kesänä telttailla enemmänkin, mutta jostakin syystä se jäi tekemättä. Ehkä tulemme sitten ensi kesänä juuri tänne.

Yhdestä pikku saaresta löytyi vihdoin tuulensuojainen paikka, missä söimme eväitä ja keräsimme hetken voimia loppumatkaa varten.

Pitkospuut pikku saareen.
Teijon kansallispuisto.

Reitti Vicksbäckinlahden laavulle kulkee pienen suon yli ja taas oli maa karpaloita punaisenaan. Nyt muistin ottaa marjoista myös kuvan.

Karpaloita. Teijon kansallispuisto.

Vicksbäckinlahdessa on laavun lisäksi kaksikin nuotiopaikkaa sekä vessa. Varsinkin toinen nuotiopaikka näytti siltä, että siellä olisi mukava istuskella katselemassa ilta-aurinkoa.

Autolla pääsee aika lähelle laavua myös suoraan Teijontieltä, ainakin siellä on laavulle osoittava viitta ja kartassakin näkyy parkkipaikka. Mietimme, että jos aiomme yöpyä seuraavana kesänä teltassa pikku saaressamme, kannattaa varmaan tulla tätä kautta.

Vicksbäckinlahden laavu ja nuotiopaikka.
Vicksbäckinlahden toinen nuotiopaikka. Jos tähän kuvittelee mielessään lämpimän kesäillan, nuotion ja auringonlaskun, niin aika hyvältä näyttää. Tällä kertaa kuvittelua häiritsi hyytävä tuuli.

Laavulta Mathildedalin kylälle kuljetaan kilometrin verran metsän läpi. Löysimme metsästä neljä isoa ja hyvää herkkutattia, joten tästä lähtien kutsumme sitä varmasti sienimetsäksi. Tässä vaiheessa reittiä pienin osallistuja alkoi jo kaivata vähän kannustusta. Hänestä tuntui, ettei metsä lopu koskaan. Mutta loppuihan se ja saavuimme Mathildedalin kauniiseen kylään.

Olin ajatellut, että tämä osuus reitistä asfalttitien laidassa tulisi olemaan tylsä, mutta hei, me olimme nyt Mathildedalissa! Näin kauniita taloja ja pihoja ei joka paikassa näe.

Maisemissa ei ole valittamista myöskään lähestyttäessä Mathildedalin kylää.

Asfalttitieltä käännytään vielä Matildanjärventielle ja ollaan jo aika lähellä maalia. Tietä pitkin voi kävellä suoraan parkkipaikalle tai sitten kulkea varsinaista reittiä pitkin Kariholman grillipaikan kautta. Kariholmassa emme olleet koskaan käyneet, joten valitsimme tietysti sen vaihtoehdon. Nyt tiedämme senkin, että Kariholmassa näytti olevan myös kiva pieni uimaranta.

Viiden kilometrin tarpominen alkoi jo tuntua lasten jaloissa, mutta parkkipaikalle oli onneksi enää muutama sata metriä. Heti Kariholman jälkeen noustiin kalliolle, jossa oli hyvä paikka ihastella vielä hetki Matildanjärven maisemia ennen kotimatkaa.

Me olemme kiertäneet koko tuon järven! Lapset olivat aika ylpeitä itsestään ja oli syytäkin. Teijon kansallispuisto.

Tästä Ostarille, ole hyvä! Paljon kivoja tuotteita erityisesti lapsiperheille!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *