KOKO PERHE REISSAA
Italian seikkailu

Milano ja viimeisen illan periaate

Milano ja viimeisen illan periaate

Italian seikkailumme viimeinen etappi oli Milano. Olimme olleet jo viikon reissussa ja heti aamusta alkaen ilmassa alkoi olla matkaväsymyksen tuntua. Neljän mukavan Garda-päivän jälkeen oli yllättävän raskasta kerätä kaikki kimpsut ja kampsut taas kokoon ja siirtyä junalla eteenpäin. Ymmärsin jo tätä matkaa suunnitellessani, että tässä vaiheessa reissua voisi väsymys alkaa painaa päälle, joten olin varannut viimeiseksi yöksi aika ison ja coolin näköisen asunnon läheltä Duomoa, Milanon kuuluisaa katedraalia. Ajattelin, että tiukka aikataulu ei olisi niin paha, jos majapaikka olisi mukava. Kaikki ei kuitenkaan tällä kertaa mennyt ihan putkeen.

Olisimme Milanossa jo ennen puolta päivää, mutta asunto olisi valmis vasta kahdelta, joten olin pyytänyt aikaisempaa pääsyä asuntoon. Firma, joka asuntoa vuokrasi, oli vastannut, että he eivät voi luvata mitään, mutta tekisivät kaikkensa, jotta näin tapahtuisi.

Duomo, Milano, Italia.

Pääsimme perille Milanoon ihan hyvin ja löysimme firman toimiston, jossa hieman uneliaan, mutta supertyylikkään näköinen nuori mies pahoitteli vuolaasti sitä, ettei asunto pyynnöstämme huolimatta ollut vielä valmis. Jätimme matkatavarat toimistoon ja sovimme, että tulemme tunnin kuluttua uudestaan. Mies vakuutti, että silloin kaikki olisi varmasti kunnossa.

Kävellessämme poika nukahti rattaisiin, mutta päätimme silti tarttua ystävällisen sisäänheittäjän tarjoukseen ja mennä pitseriaan syömään. Juuri, kun pitsat tulivat pöytään, poika heräsi todella huonolla tuulella. Mikään ei ollut hyvin. Maitolasikin kaatui pöydälle. Saimme pitsat jotenkin syötyä ja palasimme toimistolle. Kello oli silloin jo puoli kaksi eli lähes normaali sisäänkirjautumisaikamme. Asuntomme ei ollut vieläkään valmis ja henkilö, jonka kanssa olimme asiaa selvittäneet, huikkasi saman tien tyynesti heipat muille toimiston miehille ja lähti ilmeisesti kotiin. Odotimme muutaman hämmentyneen minuutin, jonka jälkeen menin kysymään toiselta mieheltä, mikä tilanne asuntomme kanssa oikein oli. Hän ei tuntunut tietävän asiasta mitään, mutta jostakin hän kaivoi kuitenkin tiedon, että vaikka olin maksanut asunnon etukäteen, meidän tulisi vielä maksaa kaupunkivero (muutama euro) sekä lisämaksu ylimääräisestä henkilöstä (muutama kymppi). Olin mielestäni varannut asunnon neljälle, joten vähän ihmettelin asiaa, mutta maksoin. Sitten odotimme taas.

Viimein, joskus puoli kolmen jälkeen, paikalle saapui uusi uneliaan näköinen nuori mies (en tiedä, mikä heitä kaikkia vaivasi, liian vilkas yöelämä?), joka pyysi meitä seuraamaan, asunto olisi nyt valmis. Mies oli ystävällinen ja pahoitteli hänkin, että asiat eivät sujuneet kuten olimme toivoneet. Asunto ei ollut kaukana, vain muutaman minuutin kävelymatkan päässä. Kun menimme sisälle asuntoon, siivooja tuli ovella vastaan. Ymmärsimme ilman sanojakin, että hänellä oli ollut kiireinen päivä.

Duomo, Milano, Italia.
Duomo, Milano, Italia.

Asunto oli ihan kiva ja cool, mutta tajusin heti, että asuntoa varatessa olin kaikessa kiireessä joutunut kauniiden kuvien pauloihin. Tarkistin myöhemmin asian ja tiedoissa sanottiin selvästi, että kaikki kuvat eivät olleet juuri tästä nimenomaisesta asunnosta ja että tämä asunto oli tarkoitettu kolmelle. Samoin asunnon neliömäärä oli nähtävillä, mutta en ollut pannut sitä merkille vaan olin luonut kuvien perusteella itselleni mielikuvan suuresta, tyylikkäästä asunnosta. Tyylikäs se varmasti olikin, mutta todella pieni ja samalla kokoonsa nähden kallis.

Wau-efektiä ei siis tullut vaan sen sijaan me istahdimme väsyneinä ja jokainen omalla tavallaan huonotuulisena alas miettimään, mitä nyt tekisimme. Uneliaisuus oli tarttunut meihinkin. Huomenna olisi edessä lento kotiin. Menemmekö nyt vain nukkumaan?

Tällaisia hetkiä varten olen kehittänyt itselleni ajatusmallin, jota voisi kutsua vaikka ”viimeisen illan periaatteeksi”. Kun reissu alkaa olla lopuillaan, ihminen alkaa helposti jo ajatella tulevaa kotimatkaa ja kotona odottavia arjen haasteita. Silloin kannattaa ehkä muistaa, että nyt olemme vielä täällä ja voimme tehdä vaikka mitä. Haluammeko kotona muistella, että viimeisen illan käytimme vain seinien tuijotteluun ja kotimatkan odotteluun? Matkustaminen on sitä paitsi niin kallista, että ehkä viimeiset tunnit olisi hyvä käyttää erityisen tehokkaasti hyväkseen. Jos joku olisi tullut Italiaan vain yhdeksi yöksi, mitä hän nyt tekisi Milanossa?

Päätimme lähteä ulos ja antaa Milanolle vielä uuden mahdollisuuden näyttää parhaimmat puolet itsestään. Poika halusi leikkipaikalle, joten etsisimme sellaisen. Tyttö halusi karkkikauppaan, jonka ohi olimme kävelleet aiemmin. Se onnistuisi varmasti. Vaimo päätti sijoittaa viimeiset matkarahansa johonkin kauniiseen vaatteeseen, joka toisi hänelle myöhemmin mieleen Milanon. Itse halusin vain ulos siitä ahtaasta asunnosta ja tekemään jotakin. Lisäksi halusin jäätelön, kaikki halusivat jäätelön. Ruokakaupassakin olisi pakko käydä. Duomosta kävisimme ottamassa kuvan, ehkä pääsisimme sisällekin. Vieressä oli myös tyylikäs ostoskeskus Galleria Vittoria Emanuele II, jossa pitäisi käydä ainakin kääntymässä, kun kerran täällä nyt ollaan. Yhtäkkiä olimme taas täynnä virtaa.

Galleria Vittorio Emanuele II. Pyöriminen härän päällä karkottaa kuulemma pahat henget.
Lasten leikkipaikka löytyy myös Milanon keskustasta.

Viimeisestä Illasta Italiassa tuli lopulta juuri sellainen, jonka hyvä ja onnistunut matka ansaitsi. Löysimme pojalle leikkipaikan ja tyttö osti ison pussillisen karkkia suurimmasta karkkikaupasta, missä olimme ikinä käyneet. Vaimo löysi mekon, joka kulkee vieläkin nimellä Milanon mekko. Duomoon emme enää illalla päässeet sisälle, mutta käväisimme siellä aikaisin seuraavana aamuna. Vaikuttava paikka, Wikipedian mukaan Euroopan toiseksi suurin katedraali Sevillan katedraalin jälkeen.

Joskus on vaikeaa kaivaa hyväntuulisuus ja reippaus väsymyksen alta esille, mutta jos sen onnistuu tekemään, se palkitsee varmasti. Sen sijaan, että Milano olisi ollut vain pakollinen pysähdys ennen lentoa kotiin, meille jäi mieleen kuva, että olemme oikeasti käyneet Milanossa. Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Galleria Vittorio Emanuele II ja Milanon mekko.

Lue koko Italian seikkailumme täältä.

Jos tykkäsit tästä jutusta, käy Facebookissa tykkäämässä myös sivustamme, niin pääset helposti lukemaan seuraaviakin juttuja & vinkkejä. Voit myös jakaa Facebook-julkaisujamme kavereillesi, jos arvelet heidän tällaisista koko perheen seikkailuista pitävän. Voit seurata meitä myös Blogit.fi-sivustolla.

Jaa Facebookissa:

https://www.facebook.com/Reissuperhe

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *