Suomi

Kohtaaminen ketun kanssa

Kohtaaminen ketun kanssa

JOULUKUUN LUONTOKUVA. Kaivelin kuva-arkistojani ja löysin sieltä paljon vanhoja luontokuvia. Julkaisen niitä nyt kuukausittain niin kauan kuin kuvia riittää. Jos tykkäät luontoaiheisista valokuvista, niin ole hyvä, tämä on tarkoitettu juuri sinulle. Joulukuun luontokuva tai ennemminkin kuvasarja olkoon nimeltään Kohtaaminen ketun kanssa.

Aamu oli kylmä, mutta ajattelin kuitenkin käydä vilkaisemassa tutun pellon laidassa, olisiko siellä jotakin kuvattavaa. Samalla pellolla olin ottanut useita kuvia hirvistä, valkohäntäpeuroista ja kauriista. Niitä toivoin ilmestyvän paikalle tälläkin kertaa.

Olin istunut jo tunnin verran reppujakkaralla ja sinä aikana aamu oli valjennut. Totesin, että vaikka päälläni oli paksu talvihaalari, sekään ei ollut tarpeeksi. Kun istuu pakkasessa aivan paikallaan, tuntuu, että kohta koko verenkierto pysähtyy. Olin jo aikeissa luovuttaa, kun näin parin sadan metrin päässä jotakin liikettä. Harmaan maiseman keskelle oli ilmestynyt punertavanruskea läikkä.

Yli 99 euron ostoksille ilmainen toimitus.

Kettu kierteli ympäriinsä pitkin peltoa ja etsi myyriä. Välillä se kuunteli pää kallellaan ja teki sitten pitkän loikan. Välillä se kaivoi vimmatusti jäistä maata. En nähnyt, saiko se saalista, mutta aikansa touhuttuaan se istahti maahan ja näytti vain katselevan maisemia. Otin siitä muutamia kuvia, mm. tuon yllä olevan, mutta halusin lähikuvan. Itselläni alkoi olla jo todella kylmä ja mietin, mitä voisin tehdä. Jos kettu istuskelisi vielä pitkään, käteni olisivat kohta niin kohmeessa, etten pystyisi enää käsittelemään kameraa. Toisaalta, ei ollut mitään keinoa päästä huomaamatta lähemmäs kettua, joten ainoa vaihtoehto oli vain odottaa, mitä se päättäisi tehdä.

Muutaman minuutin maisemia ihailtuaan kettu lähti liikkeelle. Se tuli suoraan minua kohti. Seurasin ketun lähestymistä kameran läpi ja ajattelin, etten paina laukaisinta ennen kuin se on aivan lähellä. Vaarana tietysti oli, että kettu huomaisi minut ja juoksisi pakoon enkä saisi minkäänlaista kuvaa. Päätin kuitenkin odottaa.

Kettu tuli yhä lähemmäs ja lähemmäs ja lopulta se oli vain 20-30 metrin päässä minusta. Se seisoi paikallaan ja kuunteli taas myyriä. Silloin otin ensimmäisen kuvan. Olin varma, että kettu pelästyisi sulkimen ääntä, mutta ei. Se vain kääntyi katsomaan suoraan kameraan. Istuin jakkaralla ilman mitään suojaa. Katselimme toisiamme ja sekunnit kuluivat. Yritin istua hievahtamatta paikallani ja otin harvakseltaan kuvia ketusta. Omissa korvissani sulkimen ääni kaikui joka kerta kuin tynnyriin pudotettu kivi, mutta kettua se ei tuntunut haittaavan. Se istahti taas alas.

Hetki oli erikoinen. Kettu istui siinä aivan lähellä ja katsoi suoraan minua silmiin. Jotenkin se vaikutti ihan tyytyväiseltä omaan ketun elämäänsä. Välillä näytti melkein siltä kuin se olisi hymyillyt itsekseen.

Äkkiä tilanne muuttui. Kettu nosti korvat aivan pystyyn, jähmettyi nanosekunniksi ja ampaisi sitten häntä suorana pakoon kuin raketti. En tiedä, mikä sai sen yhtäkkiä tajuamaan, että ihminen istui siinä aivan lähellä. Seurasin sitä kameralla, kunnes se hävisi suonlaidan koivikkoon.

Sormeni olivat jo aivan tunnottomat ja oli kiire päästä lämpimään, mutta päällimmäisenä mielessä oli kuitenkin se, että olipa hieno kokemus. Vaikkei kettu lopulta seurastani erityisemmin välittänytkään, niin siitä huolimatta tuntui, että tiemme olivat hetkeksi jotenkin kohdanneet.

Muistan, että olin aika ylpeä itsestäni, kun jaksoin odottaa kärsivällisesti ja sain lopulta ketusta ihan ok lähikuvan. Kun nyt katson näitä kuvia, niin eniten taidan kuitenkin pitää tuosta kauempaa otetusta kuvasta, jossa kettu istuu ja katselee harmaata maisemaa. Tulee mieleen, että mitähän se miettii? Ehkä se vain sulattelee juuri syömäänsä myyrää.

PAULIINA RUNDGREN HANDICRAFTS TIKKA-SEINÄKELLO

Kiitos, että luit tänne asti. Toivottavasti pidit tästä kuvasarjasta ja tekstistä. Olisi mukavaa saada myös kommentteja tästä jutusta tänne sivulle tai sitten vaikka Facebookiin. Lisää kuvia, mm. alla oleva marraskuun luontokuva, löytyy sivulta Kuukauden luontokuva.

Jos haluat vielä jatkaa lukemista, niin tutustu vaikka juttuihimme Pienestä Karhunkierroksesta, Kolmen valtakunnan rajapyykistä tai Saanan valloituksesta. Kuviakin löytyy runsaasti.

6 comments

    1. Kiitos viestistä! Kiva kuulla, että tykkäsit jutusta. Se oli mieleenpainuva kokemus ja hyvä, jos se jotenkin välittyi tuosta jutusta.

  1. Kiitos hienosta kertomuksesta ja hyvistä kuvista! Urheasti kestit koettelemuksen pakkasen yrittäessä lannistaa sinut. Onnitteluni! Kun en itse voi tehdä luontoretkiä, seuraan innostuneena toisten reissuja. Hyvää talviretkeilyä sinulle ja perheellesi!

    1. Kiitos viestistäsi! Tosi mukava kuulla, että tykkäsit jutusta. Se antaa intoa jatkaa tätä hommaa. Hyvää jatkoa sinulle myös!

  2. Todella hienoja kuvia ketusta! Silloin tällöin kettuja näkyy, mutta harvemmin on kamera mukana kuvaamista varten. Viime vuonna kettu käveli suureksi hämmästyksestäni ikkunan alta kotipihalla ihan metrin päässä, eipä silloinkaan ollut tietenkään kamera valmiina.

    1. Moikka! Kettuja näkee aina silloin tällöin, jopa kaupungissa, mutta tilanne menee tosiaan yleensä ohi ennen kuin kamera on kädessä. Tuo ketun kohtaaminen oli kyllä yksi hienoimmista luontokokemuksistani!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.