Toiseksi viimeisenä matkapäivänä tapaamme oikean Joulupukin! Tätä päivää poika on odottanut matkan alusta lähtien ja täytyy sanoa, että vierailu Joulupukin luona onkin paljon ennakko-odotuksia kiinnostavampi. Matkalla Ylläkseltä Rovaniemen kautta Kemiin auton mittariin kertyy tänään 320 kilometriä.
Sää ei ole ollut meidän puolellamme enää moneen päivään ja tänäänkin tihkusadetta riitti lähes aamusta iltaan. Kun lähdimme Ylläkseltä kohti Rovaniemeä, lämpötila oli kuitenkin jo kymmenen asteen paremmalla puolella, mikä sekään ei vielä kovin lämpimältä tuntunut.
Joulupukin Pajakylä sijaitsee kahdeksan kilometriä Rovaniemen keskustasta Sodankylään päin. Valitsemalla vähän eri reitin olisimme siis voineet käydä tapaamassa Joulupukkia jo heti Kuusamon jälkeen. Halusimme kuitenkin säästää tapaamisen tänne matkamme loppupuolelle juuri sen takia, että lapsilla (käytännössä pojalla) olisi paluumatkallakin jotakin odotettavaa.
Suuntasimme aivan ensimmäiseksi Joulupukin Kammarille (Santa Claus Office), jossa itse Joulupukki oli tarkoitus tavata. Pahaksi onneksi Joulupukki oli juuri ruokatunnilla (täytyyhän hänenkin joskus syödä), joten päätimme odotellessa kierrellä vähän ympäri aluetta.
Joulupukin Pajakylästä löytyy kaikkea mahdollista. On kauppoja, ravintoloita, majoitusta ja erilaisia aktiviteetteja, mm. poro- ja huskyajeluita. Ensimmäinen ajatus olikin, että meidän parin tunnin aikataulumme ei riittäisi mihinkään. Täytyy tässä kohtaa tunnustaa, että ennakko-odotukseni Joulupukin Pajakylää kohtaan ei ollut pelkästään positiivinen. Olin varautunut joululaulujen ryydittämään markkinativoliin, jonka jälkeen päänsärky lähtisi vain Buranalla, mutta todellisuus olikin toisenlainen. Joululaulut kyllä soivat, mutta kaiken kaikkiaan Pajakylä vaikutti viihtyisältä ja kiinnostavalta paikalta, jonne voisi tulla uudestaankin ja ajan kanssa.
Kello alkoi lähestyä hetkeä, jolloin Joulupukki palaisi töihinsä, joten kiirehdimme takaisin Kammarille. Pari perhettä oli ehtinyt paikalle ennen meitä odottamaan pääsyä pukin luokse ja vartin odotuksen jälkeen takanamme oli jo pitkä jono.
Yleensä yritän ottaa asioista selvää etukäteen, jotta tiedän edes vähän, mitä on tulossa. Tällä kertaa olin pihalla kuin lumiukko. Kuvittelin, että tuossa yllä olevassa kuvassakin näkyvän kulman takana odottaisi Joulupukki, jonka luokse menisimme perhe kerrallaan, rupattelisimme muutaman sanan ja ottaisimme sitten kuvan lapsista pukin vierellä. Ei sinne päinkään.
Kun Tonttu tuli kertomaan, että nyt Joulupukki on paikalla, hän päästikin sisälle ison joukon ihmisiä kerrallaan. Joulupukki ei todellakaan ollut nurkan takana vaan kuljimme pitkään sokkeloisen talon sisällä huoneesta toiseen. Kaikkialla näkyi tonttujen tekemiä lahjapaketteja. Jossakin huoneessa sai kurkistaa avaimenreiästä, mitä tontut oven takana tekivät. No, joululahjoja tietysti.
Kaikki tämä oli paljon enemmän kuin olin odottanut. On aina mukavaa yllättyä positiivisesti.
Lopulta saavuimme ovelle, jossa oli alla oleva kyltti. Ystävällisesti hymyilevä Tonttu tuli kertomaan meille, että seuraavaksi olisi meidän vuoromme tavata Joulupukki.
Kun astuimme sisälle huoneeseen, ymmärsin heti, että emme itse ottaisi yhtään kuvaa. Paikka oli kuin pieni studio, jossa pari tonttua pitäisi huolen valokuvaamisesta ja videoinnista. Tonttu ohjasi lapset istumaan penkille Joulupukin viereen (välissä oli pleksi) ja aikuiset seisomaan penkin taakse. Ensin otettiin pari valokuvaa ja sen jälkeen rupattelimme Joulupukin kanssa.
Tapaaminen kesti kolmisen minuuttia. Ensin keskustelimme Joulupukin kanssa lähinnä lakkojen poimimisesta tai ennemminkin niiden löytämisen vaikeudesta. Joulupukki antoikin muutamia hyviä vinkkejä. Lopulta pääsimme vihdoin itse asiaan. Joulupukki kysäisi lapsilta, oliko heillä jotakin toiveita joulun suhteen. Tyttö vastasi heti, että hänelle sopii mikä tahansa, mitä tontut ovat rakennelleet. Poika sen sijaan kertoi vuorollaan yksiselitteisesti, mitä hän haluaa: pleikkarin.
(Jos tiedät, miten vaikeaa PS5:n hankkiminen parhaillaan on, niin ymmärrät, millaisessa pulassa tässä joulun alla nyt ollaan. Tässä on Joulupukin uskottavuus pelissä!)
Juttutuokio Joulupukin luona ei maksa mitään, mutta heti tapaamisen jälkeen meidät ohjattiin kauppaan, jossa oli mahdollista ostaa valokuva tai videotallenne vierailustamme. Suurin osa kävijöistä, ainakin lapsiperheistä, kokee varmasti tarpeelliseksi hankkia itselleen muiston tästä ainutlaatuisesta tapaamisesta. Yksittäisen kuvan hinta oli varsin korkea, joten lopulta päädyimme ottamaan koko paketin eli kaksi kuvaa ja kolmen minuutin videon. Hinta oli noin 40 euroa. Onko se paljon vai vähän? Sitä on vaikea arvioida. Paikka oli ihan hieno ja kokemus oli mukava, joten eiköhän se ollut hintansa arvoista.
Sellainen mielikuva Joulupukin Pajakylästä siis jäi, että kyllä tänne voisi joskus tulla uudestaankin, ehkä jopa talvella. Jos haluat nähdä livekuvaa Pajakylästä, niin se onnistuu tästä.
Matkamme jatkui vesisateessa kohti Kemiä ja siellä Kemijoen suistossa sijaitsevaa Savotta Campingiä. Paikka löytyi lopulta lukuisten risteysten ja aina vain kapeammiksi muuttuvien teiden päästä. Edessä oli matkamme viimeinen yö.
Viimeisenä matkapäivänä heräämme jo aikaisin. Seuraava majapaikkamme on oma koti kullan kallis, mutta välissä on vielä 785 kilometriä. Jossakin vaiheessa ajomatkaa muistamme myös Milanosta tutun viimeisen illan periaatteen, mutta siitä ja koko matkan kustannuksista lisää sarjan viimeisessä jutussa.
Seuraa meitä Blogit.fi-sivustolla tai Facebookissa.
Kiitos, että jaat Facebook-julkaisujamme myös kavereillesi!
Tästä pääset sarjan seuraavaan osaan Suomen ympäri 12 päivässä – osa 12.
Tästä pääset sarjan edelliseen osaan Suomen ympäri 12 päivässä – osa 10.
