KOKO PERHE REISSAA
Italian seikkailu

Rinnakkaisia todellisuuksia Venetsiasta

Rinnakkaisia todellisuuksia Venetsiasta

Kaikki tietävät Venetsian. Adrianmeren romanttinen, epätodellisen kaunis helmi. Historiallinen aarreaitta. Tai pahanhajuinen ja ylikallis turistirysä. Suhtauminen Venetsiaan tuntuu jakautuvan jyrkästi kahtia.

Olimme siis lasten kanssa Venetsiassa pari vuotta sitten, yksi yö rautatieaseman lähellä hotellissa (Adua) https://reissuperhe.fi/vaikeampi-vaihtoehto/ ja kaksi yötä yksityiseltä vuokratussa asunnossa (Casa Di PrimaVera) Rio della Sensan varrella Cannaregion kaupunginosassa. Kolme päivää kului aivan liian nopeasti, mutta siinäkin ajassa ehti tehdä sentään jo kaikenlaista.

Cannaregio

Venetsiastakin löytyy alueita, joilla ei tarvitse kärsiä ruuhkasta.
Rio della Sensa, Cannaregio.

Jos on allerginen muille turisteille, kannattaa Venetsiassakin valita majapaikka vähän sivummalta. Itse en koe suurempiakaan ihmismassoja ongelmaksi, mutta lasten kanssa Cannaregio oli hyvä valinta. Ruokakauppoja oli alueella runsaasti (usein kaupunkimatkalla edullisen ruokakaupan löytäminen on työn ja tuskan takana) ja sieltä löytyy myös Venetsian pisin katu eli Strada Nova (400 m), joten ihan joka hetki ei ollut tarvetta kanniskella rattaita siltojen yli.

Rio della Sensa on rauhallinen kanaali, mutta liikennettä siinäkin näytti olevan jatkuvasti. Monissa veneissä oli kyydissä tavaraa, jota muualla kuskattaisiin pakettiautoilla kauppoihin ja kerran meni ohitse suuri moottorivene täynnä mustia säkkejä. Jätehuoltokin toimii Venetsiassa tietysti venevoimin.

Asunto oli aivan kanaalin varrella ja jalkakäytävä aivan makuuhuoneen ikkunan takana, mutta mitään suurempaa haittaa siitä ei ollut. Melkein vastapäätä asuntoa kanaalin toisella puolella oli venekorjaamo, jonka arkea poika välillä seurasi ikkunalaudalta ja moikkaili samalla satunnaisille ohikulkijoille. Eli juuri sellainen visio, jonka olin mielessäni kuvitellut alueesta, jossa asuu lähinnä paikallisia ihmisiä.

Parco Savorgnan

Rauhallinen puisto ei ole ehkä useimpien ensimmäinen mielikuva Venetsiasta, mutta todellisuutta sekin. Olin jo ennen matkaa katsonut kartasta, että rautatieaseman lähellä oli iso vihreä alue, Parco Savorgnan. Siellä näytti olevan lasten leikkipaikkakin, joten odotukset paikkaa kohtaan olivat kovat. Kun matkustaa pienten lasten kanssa, tyttö oli siis tuolloin yhdeksän ja poika vähän vajaa kaksi vuotta, on hyvä olla kiintopiste, johon on helppo mennä joka päivä ja jossa lapset varmasti viihtyvät.

Parco Savorgnan lunasti kaikki lupaukset, jotka olin sen varaan laskenut. Alue ei ole valtavan iso, mutta riittävä antamaan mielikuvan, että tilaa on tarpeeksi. Lasten leikkipaikassa oli kaikki, mitä hyvässä leikkipaikassa kuuluukin olla: keinuja, kiipeilytelineitä, liukumäki. Alueelta löytyi myös penkkejä, mikä on aikuisista aina mukavaa.

Huomasin jo ennen matkaa kartasta, että myös Castellon kaupunginosan eteläkärjessä on iso vihreä alue, josta löytyy lasten leikkipaikka, Parco giochi per bambini. Siellä emme matkan aikana ehtineet käydä, mutta jos joku tuntee paikan, niin olisi kiva kuulla, kannattaako sinne seuraavalla kerralla mennä. Helpoiten sinne näytti pääsevän vesibussilla.

Lido

Rantapäivä ei ehkä sekään ole ensimmäinen sana, joka tulee mieleen Venetsiasta, mutta jos vain aikataulut ja ilmat sallivat, sellainen on helppo Venetsiassakin järjestää. Lidon saari on vain vartin vesibussimatkan päässä Pyhän Markuksen aukiolta, vesibusseja kulkee jakuvasti ja ne ovat suhteellisen edullisia.

Me hyppäsimme vesibussin kyytiin jo pysäkiltä, jonka nimi oli S. Marcuola Casino, joten saimme nauttia kyydistä vähän pidempään ja alitimme myös kauniin Rialto-sillan. Kun saavuimme Lidon saarelle, parin päivän Venetsiassa olon jälkeen ensimmäisenä huomion kiinnittivät autot. Lapsetkin katsoivat silmät pyöreinä. Kyllä, täällä on autoja! Uimaranta on saaren toisella puolella, joten satamasta pitää kävellä kilometrin matka saaren halki tai sitten tosiaan mennä vaikka ihan taksiautolla.

Ruuhkaa Canal Grandella.
Lidon satama.
Lidon satamasta on noin kilometrin kävelymatka uimarannalle, joka sijaitsee saaren toisella puolella.
Lidon hiekkaranta on suuri ja kuuluisa. Grand Hotel des Bains, tuttu mm. vanhasta elokuvasta Kuolema Venetsiassa.
Meduusa.

Meidän rantapäivämme oli kuuma, mutta pilvinen. Pienen lisädraaman uimiseen toi kuollut, jalkapallon kokoinen meduusa, joka kellui rantavedessä. En ollut edes huomannut sitä, mutta onneksi ystävällinen pariskunta tuli sanomaan minulle, että kannattaa varoa, koska siihen koskeminen aiheuttaa kovaa kipua. Meillä oli siitä kokemusta Playa de Amadoresilta Gran Canarialta, kun tyttö kahlasi rantavedessä ja kuolleen meduusan palanen kosketti hänen jalkaansa. Paljon itkua, mutta onneksi rannalta löytyi silloin ensiapupiste, josta saimme heti helpotusta kipuun. Tyttö siis muisti meduusan liiankin hyvin, joten aikansa outoa möykkyä tuijoteltuaan lapset pysyttelivätkin kaukana siitä.

Pyhän Markuksen aukio.

Venetsiasta löytyy siis toisenlaisiakin todellisuuksia kuin mitä ensiajattelemalla tulee mieleen. On rauhallisia alueita, joissa hikisistä turistilaumoista ei näy jälkeäkään. On puistoja, lasten leikkipaikkoja, hiekkarantoja. Jos haluaa ehdottomasti päästä helpolla, kannattaa ehkä suunnata lasten kanssa muualle kuin Venetsiaan. Enkä tarkoita tällä mitään negatiivista, ehkä on tullut juuri tehtyä haastava reissu jonnekin ja tällä kertaa haluaa ottaa vähän iisimmin. Mutta jos on valmis pieneen seikkailuun, mikään ei estä menemästä Venetsiaan myös lasten kanssa. Me aiomme mennä uudelleenkin.

Palataan lopuksi vielä hetkeksi Parco Savorgnaan.

Kävimme puistossa jokaisena päivänä ja viimeisenä iltana viivyimme siellä sulkemiseen asti. Kuten monissa kaupungeissa Suomen ulkopuolella, myös Parco Savorgnan suljetaan yöksi. Vartija puhalsi pilliin ja varmisti, että kaikki lähtivät pois ennen kahdeksaa. Puisto avautuisi seuraavana aamuna seitsemältä.

Illalla majapaikassamme poika teki sitten järkyttävän havainnon. Samana päivänä hankittu pieni, sininen poliisiauto oli mystisesti kadonnut. Ymmärsimme heti, että se oli jäänyt leikkipuistoon, joka oli siis nyt kiinni. Junamme Veronaan lähtisi kymmeneltä aamulla ja puisto oli lähellä rautatieasemaa, joten voisimme käydä etsimässä sitä. Mutta parin tunnin aikana aamulla joku varmasti löytäisi auton ja voisi ottaa sen itselleen.

Silloin tyttö ilmoitti, että hän voi juosta kilometrin matkan puistoon aamulla heti seitsemältä, kun se avataan. Auto on varmaan keinujen vieressä, siellä hän sen viimeksi näki. Ongelma ratkaistu.

Aamulla tyttö oli jo puoli seitsemältä innokkaana lähdössä auton etsintään, mutta yksin emme häntä sentään päästäneet vaan äiti lähti mukaan. Isä jäi asunnolle pikkuveljen kanssa jännittämään etsinnän tulosta, toisin sanoen nukkumaan.

Puisto avautui tasan seitsemältä, etsintäpartio pääsi sisälle, mutta autoa ei näkynyt keinun lähellä, ei liukumäen luona, ei missään. Työntekijä lakaisi käytäviä kauempana, hän oli tullut paikalle jo aikaisemmin. Hetken meneillään olevaa etsintäoperaatiota katseltuaan hän laski harjansa ja tuli kysymään, mikä oli kadonnut.

Yhteistä kieltä ei ollut, mutta työntekijä pyysi seuraamaan. Pienessä varastossa oli pari lapiota sekä pieni, sininen poliisiauto. Kiitokset sanottiin ja vastaanotettiin kansainvälisellä hymykielellä. Kun isosisko palasi majapaikkaan auto mukanaan, hymyn määrä ylitti jo kaikki asteikot. Pikkuveli halasi siskoaan niin lujaa kuin kaksivuotias vain osaa. Kun ikäeroa on seitsemän vuotta, on joskus vaikea löytää yhteistä säveltä. Nyt sävel löytyi ja ainakin vähän aikaa pikkuveli katsoisi isosiskoaan niin kuin nyt sankaria katsotaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *