KOKO PERHE REISSAA
Suomi

Suomen ympäri 12 päivässä – osa 3

Suomen ympäri 12 päivässä – osa 3

Kolmantena matkapäivänä sanomme heipat Koskenselän mukavalle lomakylälle, yritämme löytää Olavinlinnasta muutakin kuin vessoja, poikkeamme kesäiselle piknikille Punkaharjun uskomattomiin maisemiin ja suuntaamme lopulta kohti Outokumpua, jossa yövymme ”Tsernobyl”-mökissä Viinijärven rannalla. Auton mittariin kertyy tänään 267 kilometriä.

Viinijärvi, Outokumpu.

Koskenselän lomakylä oli niin mukava paikka, että lapset ideoivat jo vähän lyhyempää reissua seuraavaksi kesäksi. Yöpyisimme silloinkin Koskenselässä ja kävisimme uudestaan myös Visulahdessa. Ensi kesään on vielä aikaa, mutta mietitään asiaa.

Olavinlinna

Olavinlinna.

Olen käynyt pari kertaa Olavinlinnassa, viimeksi yli kymmenen vuotta sitten. Jotenkin muistin, että aika lähellä linnaa oli suuri parkkipaikka, mutta tällä kertaa muistini petti kyllä pahasti. Navigaattori vei meidät linnan lähellä olevalle pienelle pysäköintialueelle, joka oli tietysti jo täynnä. Lähdimme siis etsimään parkkipaikkaa. Kiertelimme pikkukatuja linnan lähellä, mutta paikkoja ei ollut. Laajensimme aluetta ja lopulta löysimmekin kadunpätkän, jonka varteen moni oli jättänyt autonsa.

Olimme tyytyväisiä, sillä kävelymatkaa linnalle ei ollut kuin muutama sata metriä. Silloin pariskunta, joka oli jättänyt autonsa meidän peräämme ja lähtenyt ennen meitä kävelemään kohti linnaa, palasi äkkiä autolleen. He kertoivat, että vähän kauempana kaikissa kadunvarteen pysäköidyissä autoissa oli sakkolappu tuulilasissa. Tähän ei saanut pysäköidä.

Lue myös: Unelmien vuokramökki talvella.

Olimme juuri saaneet koko porukan viimein lähtökuntoon, mutta eipä auttanut muu kuin palata autolle ja lähteä etsimään toista paikkaa. Kävimme katsomassa, olisiko meillä niin hyvä tuuri, että pienellä pysäköintialueella olisi nyt tilaa, mutta ei ollut. Jäimme kuitenkin odottamaan, sillä yksi perhe palasi juuri autolleen ja moottori käynnistettiin, mutta ymmärsimme nopeasti, että perhe alkoikin syödä kaikessa rauhassa välipalaa. Ilma oli kuuma, joten auto käynnistettiin ilmastoinnin takia. Lähdimme siis jatkamaan etsintöjä.

Olavinlinna.
Olavinlinna.

Ajoimme takaisin isommalle kadulle ja löysimme lopulta paikan autolle osoitteesta Tottinkatu 11. Sielläkään ei ollut vapaata paikkaa, mutta sen verran tilaa viimeisen paikan vieressä, että sain automme mahtumaan siihen. Kävelymatkaa oli sieltäkin vain alle kilometri, mutta parkkipaikan etsimiseen oli kulunut paljon aikaa. Jos olet menossa Olavinlinnaan, niin selvitä etukäteen, mihin auto kuuluisi jättää. Jostakin luin, että Tottinkadulla on myös parkkihalli, mutta enempää en osaa siitä sanoa.

Olavinlinna.

Aikataulumme alkoi jo tässä vaiheessa tuntua haastavalta, mutta lisää oli tulossa. Emme olleet osanneet varautua siihen, että joutuisimme jonottamaan melkein tunnin pääsyä linnaan. Ilmeisesti koronan takia kävijämäärää oli rajoitettu tai sitten linna on vain niin suosittu. Meillä aikuisilla oli museokortit ja poika pääsi sisälle ilmaiseksi, mutta tyttö tarvitsi lastenlipun. Helle jatkui eikä sillalla ollut mitään suojaa. Yritimme pitää turvavälejä muihin, mutta voit kuvitella, että viisivuotias ehti sen vajaan tunnin jonotuksen aikana keksiä aika monta kiinnostavaa tempausta.

Olavinlinna.

Kun pääsimme kassalle, saimme tietää, että jos odottaisimme vielä vähän aikaa, niin voisimme osallistua opastettuun kierrokseen. Emme halunneet odottaa enää hetkeäkään, joten lähdimme tutkimaan linnaa omin päin. Ensin piti etsiä vessa ja sehän löytyikin yllättävän nopeasti. Myöhemmin totesimme, että aika moni portaikko linnassa tuntui päätyvän vessaan. Yritimme jälkeenpäin miettiä, oliko niitä vessoja oikeasti niin paljon vai harhailimmeko linnassa monta kertaa samoissa portaissa? Oli niitä ainakin kahdessa tai kolmessa eri paikassa ja sehän on tietysti hyvä asia, varsinkin lasten kanssa, että vessoja löytyy.

Oliko niitä vessoja oikeasti niin paljon?
Tämäkin on vessan eteinen. Kaunis paikka kuitenkin. Olavinlinna.

Mitä siis voi sanoa Olavinlinnasta?

Olavinlinna.

Olavinlinna näyttää ulospäin todella jyhkeältä ja siitä on helppo ottaa komeita kuvia, kuten esimerkiksi tuo ylimmäisenä oleva artikkelikuva. Olavinlinna näyttää siltä, miltä linnan kuuluu näyttää. Mutta kun linnan sisältä ottaa pois ravintolan terasseineen, kaupan, lipunmyynnin, oopperasalin ja vessat, niin kovin paljon ei jää jäljelle. Päällimmäisenä mielessä olikin ajatus, että linna on enemmän oopperajuhlien näyttämö kuin museo. Ehkä tulemme tänne joku vuosi oopperajuhlille ja näemme, miltä paikka siitä näkökulmasta näyttää.

Käsitin, että osallistumalla opastettuun kierrokseen pääsee tutustumaan moniin paikkoihin, joihin omin päin ei ole lupa mennä. Suosittelen siis tekemään niin.

Olavinlinna.

Matkalla parkkipaikalta linnalle poika näki kiinnostavan leikkipaikan ja se poltteli tietysti hänen mielessään koko linnavierailun ajan. Kun olimme palaamassa autolle, pitihän hänen päästä sinne edes vähäksi aikaa. Koko ranta-alue linnan läheisyydessä on kaunis ja viihtyisä. Tällaiselta kuuluu koko kaupungin yhteisen olohuoneen näyttää. Jyhkeä linna taustalla tekee siitä tietysti vielä erityisemmän.

Kiva leikkipaikka lähellä Olavinlinnaa.

Kun pääsimme takaisin autolle, kello oli jo reilusti enemmän kuin tässä vaiheessa piti olla. Linnareissu oli vienyt paljon aikaa ja olo sen jälkeen oli vähän hämmentynyt ja väsynyt. Mietimme, että jätämmekö Punkaharjun kokonaan väliin, menemme heti jonnekin syömään ja suuntaamme sen jälkeen suoraan kohti Outokumpua? Hetken asiaa ihmeteltyämme päätimme kuitenkin jatkaa alkuperäisen suunnitelman mukaan. Vaimo kävi kaupassa ostamassa piknik-tarpeita ja sitten keula kohti Punkaharjua. Sinne olisi vain puolen tunnin ajomatka.

Punkaharju

Kuten jo aiemmin Pulkkilanharjulla totesin, näitä kuuluisia ja superkauniita suomalaisia harjumaisemia on tosi vaikea vangita valokuvaksi maanpinnalta. Kaikki huikeat kuvat näistä jääkauden ihmeellisistä luomuksista on otettu ilmasta. Siksi päätin, että Punkaharjulla en edes yritä ottaa täydellistä kuvaa, vaan sen sijaan keskityn itse nauttimaan maisemista. Muutaman kuvan pysähdyin kuitenkin ottamaan.

Punkaharju.
Runebergin kumpu, Punkaharju. Harjun korkeimmalle kohdalle on pystytetty muistomerkki Runebergille.
Maisematie, Punkaharju.

Punkaharjun läpi kulkee kaksi eri tietä ja jos haluat ajaa varsinaisen maisematien kautta, sille pitää erikseen kääntyä. Tämä kannattaa muistaa. Me ajoimme koko maisematien lähes toiseen päähän asti ja palasimme sitten samaa tietä takaisin päin, kunnes pysähdyimme Kuikonniemellä. Alun perin tarkoitus oli käydä tutustumassa Kuikonniemen linnoitukseen eli Salpalinjaan, mutta sen päätimme jättää aikataulun vuoksi tällä kertaa väliin.

Kuikonniemi, Punkaharju.

Rantavaihtoehtoja oli kaksi: toisella puolella tietä oli Kuikonniemen uimaranta, jossa näytti olevan enemmän ihmisiä ja myös uimakoppeja; toisella puolella Vuosisadantien uimaranta. Valitsimme jälkimmäisen ihan vain nimen perusteella (se kuulosti hyvältä) ja vähän myös siksi, että uimaan kaikki halusivat mennä vasta illalla mökillä. Nyt halusimme vain piknikille kauniille rannalle ja Vuosisadantien uimaranta näytti täydelliseltä siihen tarkoitukseen.

Kuikonniemen uimaranta.
Vuosisadantien uimaranta.
Vuosisadantien uimaranta, Punkaharju.
Punkaharju.

Olin katsonut sääennusteesta, että seuraava päivä olisi matkamme viimeinen hellepäivä. Kolmen päivän kuluttua olisimme jo Kilpisjärvellä ja lämpötilat putoaisivat 20 astetta. Ehkä sekin sai tämän pienen kesäisen piknikin Punkaharjun kupeessa maistumaan niin hyvältä.

Ajomatkaa oli vielä reilusti jäljellä ja ilta lähestyi uhkaavasti. Päätimme ajaa pysähtymättä suoraan mökille ja keskittyä siellä rauhalliseen illanviettoon.

Viinijärvi

Viinijärvi, Outokumpu.

Seuraava mökkimme oli aikamoinen arvoitus. Se oli kaikista mökeistämme edullisin, alle 60 euroa. Kyse ei ollut leirintäalueesta, mutta ei myöskään tavallisesta yksityishenkilöltä vuokratusta mökistä. Tarkkaa osoitetta ei ollut ja ajo-ohjeetkin olivat tyyliin ison mansikan luota oikealle. Avain olisi lukitussa paikassa, johon meillä oli koodi. Kaikkia kiinnosti, millainen mökki periltä oikein löytyisi.

Löysimme ison mansikan ja pikkutien päästä löytyi mökkikin. Olimme innoissamme! Mökki oli kiva. Vesi tuli sisälle ja meni ulos. Lapsilla oli oma pieni nukkumasoppi. Aivan lähellä oli iso huoltorakennus. Parinkymmenen metrin päässä oli viereisen mökin kanssa yhteinen hiekkaranta. Ja mikä maisema!

Viinijärvi, Outokumpu.

Ainoa outo asia oli se, että näytti siltä kuin koko paikka olisi hylätty jo joskus kauan sitten. Mökki oli sisältä siisti, en tarkoita sitä, mutta esimerkiksi trampoliinin verkot ja pohja olivat kokonaan rikki, samoin sulkapalloverkko roikkui suurimmaksi osaksi maassa. Hiekkalaatikko kasvoi ruohoa ja siinä olevat lelut näyttivät siltä kuin ne olisivat maanneen paikallaan jo vuosia. Mökin edessä oli keinu, joka näytti pysyvän kasassa pelkällä tahdonvoimalla. Kun avasin kodan oven, se putosi pois saranoiltaan. Lähin mökki oli tyhjä eikä kauempana olevissakaan näkynyt mitään liikettä. Huoltorakennus muutaman kymmenen metrin päässä oli iso ja toimiva, siellä oli useita vessoja ja suihkuja, mutta ihmisiä ei vain näkynyt missään.

”Keinu”.
”Kota”.

Vaimon mielestä paikka näytti kauhuleffan kulisseilta. Itselleni tuli mieleen kuva Tsernobylin hylätyistä kylistä, joissa aika näytti pysähtyneen. Mutta kauan emme ehtineet ihmetellä asiaa, sillä aurinko paistaisi lämpimästi enää hetken. Nyt oli kiire uimaan!

Viinijärvi, Outokumpu.
Viinijärvi, Outokumpu.
Viinijärvi, Outokumpu.

Mökki oli oikeasti loistava. Ranta ja maisema olivat upeita. Mitään ei tarvitsisi hankkia lisää, mutta jos joku vain korjaisi pois kaikki ne rikkinäiset ja repsottavat asiat, niin paikkahan olisi täydellinen.

Katso myös: Kuukauden luontokuva.

Ainoa ongelma tässä paikassa olivat hyttyset. Yritimme pitää ovea kiinni, mutta jatkuvasti jossakin päin kuului pieni ininä. Olin sanonut vaimolle ja lapsille ennen tätä matkaa, että Lapissa tulisi sitten olemaan hyttysiä enemmän kuin pystytte edes kuvittelemaan. Kun lapset valittivat hyttysistä, sanoin, että tämä ei ole vielä mitään verrattuna siihen, mitä kohta on luvassa. Itse en osannut kuvitella, miten huvittavalta tämä hyttysillä pelotteluni tulisi vielä myöhemmin näyttämään. Siitä lisää seuraavassa jutussa.

Seuraava päivä tulisi olemaan jännittävä, sillä nyt ajaisimme suoraan kohti pohjoista ja näkisimme varmasti ensimmäiset porot. Matkan varrella kiipeäisimme Ukko-Kolille syömään aamiaista, heittäisimme hyvästit helteelle Sotkamossa ja sekoilisimme vähän navigaattorin kanssa. Miten ihminen voi luottaa enemmän navigaattoriin kuin omiin silmiinsä? Siinäpä todella hyvä kysymys.

Ruka, Kuusamo.

Seuraa meitä Blogit.fi-sivustolla tai Facebookissa.

Kiitos, jos jaat Facebook-julkaisujamme myös kavereillesi!

Alempana on vielä muutama esimerkki tuotteista, joita voit löytää Ostoskeskuksestamme ja kumppaneidemme sivuilla on tietysti tuhansittain lisää. Toivon, että käyt joku päivä kurkkaamassa myös siellä, niin pystymme jatkamaan näiden juttujen julkaisua. Kiitos!

Olisiko tässä uusi matto keittiöön?

Vallila & Jalostaja.

Vallila x Ellinoora.

Erilainen termospullo. Ivana Helsinki.

Natural Goods Company.
Natural Goods Company.

Muumituotteita.

Martinex.

OVAL SPLIT -tunika, Silence

Papustories.

Tästä Ostoskeskukseen.

Papustories.

Tästä pääset sarjan seuraavaan osaan: Suomen ympäri 12 päivässä – osa 4.

Tästä pääset sarjan edelliseen osaan: Suomen ympäri 12 päivässä – osa 2.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *